En tahdo pysyä elämäni käänteissä mukana. Ja kyse on vain pelkästä silkasta arjesta!
Tapahtunut tähän mennessä: (tämä sanotaan sellaisella matalalla äänellä: "previously on ER")

Jalkapallopoikien ja -tyttöjen turnajaisviikonloppu.
Ja jalkapallovanhempien buffettiviikonloppu.
Säät suosivat, ei ollut liian kylmää, eikä liian kuumaa. Buffetoin Isoveljen kentällä, tein pikapyrähdyksiä kannustamaan Isosiskon kentälle. Myin arpoja, keitin kannuittain kahvia, tapoin kymmeniä ampiaisia, laskin leikkiä, sosialisoin, juttelin, huusin ääneni käheäksi.
Hoitelin parit edustustehtävät - ja sain palkinnoksi ihanan ruusun ja kaulaani mitalin.
Viikonlopun päätteeksi römähdin sohvannurkkaan täydellisen ylikierroksilla ja äärimmäisen ylpeänä: olen kahden kovasti uurastavan ja pienellä pystillä palkitun tsempparipelaajan nääntynyt mutta onnellinen äiti.
Sekä Isoveli että Isosisko valittiin joukkueensa tsemppareiksi: Fair Play -hengessä pelanneiksi sisupusseiksi.
Pääsin /jouduin eli päädyin organisoimaan alueelle tyttöjoukkueen.
Ihan siltä varalta, ettei tuossa Isoveljen joukkueessa jo ollut tarpeeksi tekemistä.

Koulun alku
Maanantaina pesin ja pyykkäsin, käytin Pikkusiskon pikavisiitillä päiväkodissa tutustumassa, varustin isot koulutielle.
Isosisko heräsi tiistaina loistavalla tuulella, Pikkusisko heräsi kipeänä. Vein Pikkusiskon hoitoon isovanhemmille ja palasin keksittymään Isosiskon koulunalkuun.
Valtava reppu selässä, tarkoin valitut vaatteet päällä lähti kimuli tepsuttamaan metsänreunaa koululle.
Koulun pihalla minulle tuli moka: jouduimme kaikessa tohinassa hetkeksi toisistamme eroon ja Isosisko hermostui.
Ekaluokkalaisten jonossa kulki pieni niiskuttava ja huolestunut typykkä.
Joka koulupäivän päätteeksi pursuili hyvää tuulta ja harmitteli vain sitä, että kotitehtäviä oli niin vähän.
Olen kontaktoinut jo kilokaupalla kirjoja, valinnut lapsilleni uskontokuntia, ruokavalioita ja kotikieliä, antanut lupia yksiin asioihin ja kieltänyt toisia.
Vielä pitää typykkä saattaa aamuisin koulun ovelle asti.

Pikkusisko
sai kesäflunssan ja kehitteli parina päivänä pientä lämpöä. Olen piipahdellut verstaalla tekemässä hommia vähän sinnepäin. Tänään pääsi Pikkusisko hänkin aloittamaan oman vuotensa.
Vastuu pienillä hartioilla on raskas: hänen vastuullaan ovat koko perheen leikit. Perheen ainoana virallisesti leikki-ikäisenä hänen on huolehdittava siitä, että me muutkin ehdimme höllätä ja pysähtyä peuhaamaan.

Koti
on vaatinut melkoisen paljon huomiota, mutta saanut sitä aivan liian vähän. Monet asiat kaipaavat tiukempaa otetta ja järjestelyä, mutta ajatukset ovat vain lapsissa: koulussa, päiväkodissa, arjen järjestelyssä.

Verstas
On ollut ajatuksissani viimeisenä. En ole oikein jaksanut keskittyä näihin työasioihin, jotka oikeastaan vaatisivat täydellistä keskittymistä.
Ehkä ensi viikolla

Itse
olen suorastaan pelottavan energinen ja hyväntuulinen.
Ja se jos mikä tuntuu kummalliselta.