Eikä itä. Eikä miltään muultakaan rintamalta.
Verstaalla, pseudotöissä. Siivoan nakuttelulistaani - homma joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten ja jonka tekemiseen havahduin joskus tänä keväänä, ja jonka siis nyt teen.
Lohduttaudun ajatuksella parempi myöhään jos silloinkaan.

Tein itselleni joitakin päiviä sitten hienon kesä2do -listan, jonka teippasin kiinni kompuutterin kylkeen. Ei ole enää hieno se, vaan on täynnä täydennyksiä, ylivetoja, korjauksia ja lisäyksiä. Ruma sottumytty on siitä tullut.

Enkä saa edes ....voi räkä, tuli puhelu ja ajatus katkesi.
Mitä en saa? Mistä?
Ai niin, enkä saa edes kaikista merkinnöistäni selvää. Ole siinä sitten tehokas ja aikaansaapa, kun ei edes tiedä mitä pitäisi tehdä!

Herrakerhon virkistysiltakin oli melkoisen väsynyttä puuhaa.

**

Olen parina aamuna pyöräillyt vaihtoehtoista reittiä töihin. Sen sijaan että menisin suoraviivaisesti city-reittiä, olenkin poikennut polkemaan läpi liiraavien viheralueiden, pitkin syrjäisempiä katuja.
En oikein tiedä, pidänkö siitä reitistä vai en. Se tuntuu hitaammalta, mutta olen kyllä verstaalla ihan aikataulun mukaisesti.
Vaikea valinta: sity-sykettä vaiko hiljaista maaseutumaista rauhaa?
Luulen että ihan käyttäjäystävällisistä syistä kannattaisi jatkossa valita tuo sitysyke, huomasin nimittäin tänään että Nopeahuoli voihkaa ja huokaa kuin hiiriä kidutettaisiin. *raah-nirk-kviiks-raah* seuraa minua läpi kaupungin, mutta sitysykkeessä en kuulisi sitä.
Olen luvannut itselleni ja Nopeahuolelle, että viikon päästä vien sen (hänet?) korjaamolle, ravitkoot korjaamon osaavat sedät hänen (eikun sen!) herkkiä osasia öljyllä ja rasvalla.

**

Olen aivolamaantunut. Metsässäni ei liikahda lehtikään.

Olen muutamana päivänä lukenut Mayesin Toscanan auringon alla. Ihanaa, aistikylläistä, rehevää luettavaa. Harmi vain, että tuontyyppisestä kirjallisuudesta kumpuaa yleensä rehevä ja aistikylläinen kateus: miksei mulla koskaan ole ihanaa villaa Toscanassa, ja jos olisikin, niin miksei se kuitenkaan olisi yhtä ihanaa ja hauskaa ja aistikylläistä kuin kaikilla muilla?
Olen viime päivinä myös haaveillut keittiöremontista.
Arvatkaa mitä saa mielikuvissaan aikaan kun yhdistää uusimista kaipaavan lähiökeittiön ja italialaisen huvilan?
Aivan.
Epäkäytännöllisen ihanan ja itselleni epätyypillisen maalaisromanttisen haavekeittiön. (sitten tulee hraHakkarainen ja lontustaa läpi haavekeittiöni...puff! ja plop! en olekaan italialainen mamma käärimässä omaa pastaani siihen suunnitellulla marmoripöydällä)

Olen tosiaan aivolamaantunut