<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

ja niin se vain on. Isosisko ja Isoveli nostivat pikkuriikkiset reppunsa selkään ja tepsuttivat Isänsä perässä tarhaan. Minä vein Pikkusiskon hissillä Hoitotädin luo. Yksissä tuumin käytiin puistossa leikkimässä ja Pikkusisko uskaltautui tädin syliinkin. Keskiviikkona sitten...

 

Arjen alku on helpottavaa ja surullista. Kesäkuun alussa loma tuntui ihan liian pitkältä ja pelottavalta ja ylitsepääsemättömältä. Päivät olivat ryhdittömiä ja lapsia aivan liian paljon suhteessa käsieni lukumäärään. Tänään loma oli ohi ihan liian nopeasti. Ja kuitenkin olin, olen, tyytyväinen siihen, että päästään taas kiinni normaaliin. Aamupuuhat sujuivat vielä vanhasta muistista eikä kotiutuminenkaan yllättänyt: vaikka Isosisko onkin kesän aikana kasvanut, ei kotiintuloraivarista sentään voinut luopua.

 

Arkeen paluu kulminoituu sukkiin - koko pesueella oli tänään sukat jalassa, jopa itselläni. Tunkkainen, ahdistunut tunne varpaissa: paluu sivistykseen kahden kuukauden villikkoelämän jälkeen. Isoveli ei tiedä, olisiko kesämies vaiko arkipoika – sukkapuolena hiihtelee leikeissään.

 

Kesä on ohi.