...ja plääh - taas verstaalla. Pakko yrittää edes teeskennellä työntekoa.
Vaan kyllä aamun hämärissä harmitti kun hraHakkarainen ja naperot jäivät ihanan lämpimään sänkyyn loiskoilemaan ja minä vilusta kaksinkerroin taivalsin läpi tuulen ja tuiskun bussipysäkille. Höh ja pöh sille!
Olin sitäpaitsi juuri nähnyt unta joulupukista: joulupukin tärkeimmät varusteet ovat säärisuojat, sekä säärten etu- että takapuolella. Eivät pääse hampparit potkimaan nilkoille.

Joulutarina
Viiru-poloinen meni joulun lähetessä huonompaan ja huonompaan kuntoon. Aatonaattona meillä oli väkeä joulupuurolla, ja Viiru-ressukka vain nyykötti sängyn alla, mihinkään reagoimatta. Päättelimme että lääkärin määräämä antibiootti ei sille sopinut, enkä uskaltanut antaa sitä enää lisää.
Hiljalleen yötä pitkin kisulainen vähän virkistyi. Kammottaa ajatellakaan, millaiseen kuntoon se olisi mennyt, jos lääkettä olisi annettu lisää. Olisko meillä edes kissaa enää? (joulun jälkeen käytiin heti elukkatohtorilla, joka määräsi uudet lääkkeet. Kissa alkaa olla vihdoin ihan oikeasti kunnossa, ja mätäpaise ainakin amatöörin silmiin näyttää kadonneen. Tänään mennään taas. Palkkani maksetaan nykyään suoraan eläinlääkäriasemalle.)

Jouluaattoaamuna lapset singahtivat ylös epänormaalin aikaisin ja siitä alkoi joulunviettomme. Söimme joulupuuroa lisää, tapasimme pikaisesti Isosiskon kummisedän, kävimme joulusaunassa.
Yhdessä Pomppivan sovinistin perheen kanssa aloitimme joulunvieton metsäretkellä: istuimme lähimetsässä tyttöjen majalla ja joimme kuumaa kaakaota ja söimme pipareita. Tunnelma olisi ollut huomattavasti jouluisempi, jos maassa olisi ollut edes vähän lunta. Mutta minttukaakao (vain aikuisille!) oli namuista.
Kaakaoiden jälkeen taivalsimme yhtenä pitkänä letkana matalaan majaamme ja ryhdyimme joulupöydän kattamispuuhiin. Pomppiva sovinisti tälläsi itsensä hellan eteen ja huuteli kuin kirurgi: "pannu! pihdit! ruokaöljyä!" - kohta kärisivät sorsanfileet pannulla ja kastike porisi kattilassa (sekä hellalla). Jouluiset tuoksut (sekä sen palaneen kastikkeen kärtsä) ympäröivät keittiön: pöydässä oli laatikoita, kalaa, erilaisia hyvyyksiä ja herkkuja.
Jälkiruokana oli kummikimulin tekemää hulahulaa ja minun tekemääni ticoticoa (vai oliko se pogo-pogoa?)
Lapset leikkivät, paitsi tytöt, jotka eivät oikein saaneet leikkiä käyntiin. Me aikuiset löhvötimme sohvassa jutustelemassa.
Iltalenkin jälkeen Pomppivat lähtivät kotiinsa ja meillä kävi tonttu!
Loppuilta katoaa paperinsekaiseen kohinaan.

Joulunpyhinä kävimme syömässä ainakin kolmessa eri joulupöydässä ja selvisimme siitä selväjärkisinä.
Lapset ovat katsoneet telkkaa ja pelanneet tietokonepelejä enemmän kuin heille on hyväksi.
Isosisko on kutonut tikuilla kaulaliinaansa.
Isoveli on räjähdellyt ympäriinsä leikeissään.
Joulukuusi kaatui pyhien aikana kaksi kertaa. Ensin tapanina, kun Viiru alkoi toipua väärästä lääkkeestä ja huomasi mukavan lymypaikan huoneen nurkassa ja toisen kerran uutena vuotena heti kekkereiden aluksi ihan muuten vaan. Hyvät bileet?

1177617.jpg

Uutta vuotta vietimme sitäkin Pomppivien kanssa. Taas kerran ne rymistivät kuin heinäsirkkalauma keittiööni huseeraamaan. Maalaissalaatti ja tiramisu sekä lasten nakki-lihapulla-ranskanperuna-ruokavalio saivat meidät aivan ähkyn partaalle (ja pakottivat luonnollisesti tekemään katteettomia lupauksia).

Loma oli aivan liian lyhyt, ja nyt on pakko kertoa toimintakertomuksia ja tehdä tilastoja.

**

Mitä menneestä vuodesta jää käteen?
Koko syksyn olen ollut väsyneempi ja urautuneempi kuin olisin halunnut olla. En ole aivan iloton, mutta en myöskään niin iloinen ja reipas kuin haluaisin olla. Olen pikemminkin ollut täynnä toteutumattomia hyviä aikomuksia.
Osasyyllisenä ilman muuta radikaalisti muuttuneet työtilanteet: sekä minun että hraHakkaraisen kokopäivätyöt ovat puuduttaneet syksymme päivästä toiseen selviytymiseksi.
Lapset ovat kasvaneet valtavasti, sekä henkisesti että fyysisesti.
Pikkusisko oli koko kevään kasvamatta, ja kasvoi äkkiä. Ja nyt hän on kohta nelivuotias.
Tänä vuonna Isosisko menee kouluun.

Tänä vuonna haluan elää täydesti
rakastaa isosti
tuntea vahvasti.
Olla läsnä.
Jaksaa.
Osata.


1177610.jpg

sain siskolta lahjaksi päänsäryn, joka piti kasata pinseteillä.

Hyvää ja onnekasta alkanutta vuotta!