verstaan hiljaisuuden rikkoi eilen Hanskamies pikaisella kahden-ja-puolen tunnin visiitillään. Hauskaa oli, ja juttua riitti: minä istun tietäväisen näköisenä kun Hanskis kehuu itseään. ("Olen meinaan huomannut, että minä olen aikalailla muita fiksumpi ihminen. Kyllä ne siellä vielä sanovat että hei toi kaverihan tietää jotain näistä asioista")
Parempi sekin kuin ei mitään tekemistä.
Eilisestä palaveristakin tuli neuvottelumuistiota räpellettäväksi ja työ2:n pieniä askarteluja on listalla. Siispä pullat ihan hyvin uunissa niiltä osin - töitä sen verran etten pitkästy, mutta niin vähän että tuntuu jo melkein lomalta.

Tänä aamuna osallistuin Pikkusiskon päiväkodin jouluhartauteen. Pikkusisko oli joulukuvaelman enkelinä, valtavan suuret siivet selässään.
Minä nieleskelin kyyneleitä.
Jos missä, niin näissä tilaisuuksissa on joulun suuri sanoma aidoimillaan. Päiväkodin oma ihana (kaikki lapsemme kastanut) pappi osaa puhua niin, että pienet jaksavat kuunnella. Rivillinen pikkunaperoita kiehää ja pyöhää, yksi tuijottaa ikkunasta ulos, toinen kaivaa autuaana nenäänsä, joulukuvaelman paimenet puristavat koukkupäisiä keppejään (joita on hetkeä aiemmin käytetty taisteluvälineinä takahuoneessa) ja ihan kaikki laulavat Enkeli taivaan kun sinne asti päästään. Edessäni istuvat taaperot tosin lauloivat vähän niin kuin jalkapallofanit: "oo-ee-oo-ee".
Kun pappi nostaa kätensä siunaukseen, puoli salillista naperoita nostaa kätensä samaan tervehdykseen.
Osuuko siunaus heihin suuremmalla voimalla kuin meihin estyneisiin aikuisiin?

Illalla edessä isojen joulujuhla.
Olen kuullut satajayksi kertaa Isosiskon esityksen Leipuri Hiiva. ("tuokaa ensi viikolla kaulimet ja esiliinat!")
Ja minulle on selvinnyt että Isoveljen luokka vastaa Lucia-kulkueesta. Isoveli on tonttu. ("kaikille tontuille pitäisi löytää punaiset tai mustat sukat")
Isosiskon opelta tulleen kirjeen mukaan: "oppilaat tulevat kouluun pukeutumaan jo klo 17.20, vanhemmat ovat tervetulleita juhlaan klo 18. Vielä kerran tervetuloa!"

*

Mieleni tekisi hehkuttaa hyvää mieltäni, lasteni erinomaisuutta ja omaa loistavuuttani metritolkulla -  olen epänormaalin hyvällä tuulella. Mutta olkoon, ylpistyn vielä liikaa. (ja lapset ovat erinomaisia, vaikka en hehkuttaisikaan!)