pohdiskelin ohimennen taas vaihteeksi kelakuvioita, tämän innoittamana. Vaikka itse olenkin tällä hetkellä melkein sujut kelan kanssa.
Omalla kohdallani työntekijät eivät useinkaan ole kela-ongelma. Toisinaan virkailijat ovat tympeämpiä, toisinaan mukavampia, toisinaan löytyy sellaisiakin jotka ihanalla tavalla ovat ottaneet asiat hoitaakseen perusteellisesti. Ohi pykäläviidakonkin. (kiitos täydestä sydämestä sille virkailijalle, joka otti selvitettäväkseen Pikkusiskon aikoinaan tarvitsemien ravintolisien korvattavuusasian, kiitos!)

Isompi kelaongelma ovat ne kirjeet. Silloin kun Pikkusisko syntyi tuli kotiin kerralla 1) ilmoitus lapsilisästä, 2) ilmoitus vanhempainloman ennenaikaisesta alkamisesta, 3) ilmoitus työmarkkinatuen päättymisestä koska vanhempainloma alkoi, 4) ukaasi asumistuen pienentämisestä, 5) ilmoitus ja hakukaavake viimeisen työmarkkinatuen hakemiseksi, 6) ilmoitus oikeudesta äitiyspakkaukseen ja kehotus hakea se postista. Kaikki eri kuorissa. Kestävää kehitystä?

Tympein oli asumistukikirje. Pikkusisko syntyi iltapäivällä, juuri ja juuri virka-ajan puitteissa, ennen loppiaispyhää. Asumistukikirjeessä luki kutakuinkin: koska ette ole ajoissa ilmoittaneet perheolosuhteissanne tapahtuneesta muutoksesta teille on maksettu liikaa tukea, joka karhutaan takaisin sen-ja-sen momentin mukaan, mutta sitä ennen tehkääpä selvitys miksi ihmeessä näin pääsi käymään ja miksi ihmeessä yrititte jymäyttää valtiolta useita euroja näin salakavalalla tavalla.
Tokihan kerroimme miksi, ja "takaisinperinnästä on päätetty luopua summan pienuuden vuoksi" oli lopputulos. Ei silläkään niin väliä, tietysti olisimme maksaneet jos sitä olisi vaadittu. Ihmettelin vain sitä että kelaanko minun olisi pitänyt soittaa siinä vaiheessa kun kesken kahvikupilliseni minua lähdettiin kärräämään päivystyssektioon. Kelalle - ei puolisolle? Että noin kolmenvartin päästä tästä puhelusta perhekokomme on ratkaisevasti muuttunut ja olkaa ystävälliset ja soittakaa puolisolle myös että pääsee näkemään lapsen ennen kuin se kärrätään teholle, kiitos ja kuulemiin. Ja ihan vähän sitäkin, että miten voi perhekoon kasvu vaikuttaa tukiaisiin pienentävästi.

Kelamatikka on tässä suhteessa tosi outoa: perheessä on kolme lasta ja menot toki sen mukaiset. Mutta kelamatikan mukaan meillä on vain kaksi lasta. Kun määritellään lasten kotihoidon tukea, ei vanhempainvapaalla oleva vanhempi hoida isompia lapsia kotona, sillä hän hoitaa vauvaa. Ja kun lapsia on kotona hoidettavana kolme, heistä vain kahdesta maksetaan, koska virallinen valtion määrittelemä perhekoko on 2+2. Työttömyyspäivärahan lisäksi ei voi saada kotihoidon tukea, sillä kahta tukea ei voi saada samanaikaisesti (vaikka joissain kunnissa työttömien lapsille ei myönnetä täysipäiväistä hoitopaikkaa), mutta opintotukea nauttiva voi saada myös kotihoidon tukea. Vanhempainvapaalla ollessa ei voi opiskella avoimessa sen vaikuttamatta tukeen sillä "on tarkoitus että vanhempi pysyy kotona hoitamassa lasta" (suora sitaatti virkailijan sanoista), ilmeisesti saa kuitenkin mennä työväenopistoon tai airobikkiin ja toisinaan myös kauppaan ilman vauvaakin. Äitiyspäivärahaa määriteltäessä tuloiksi ei lasketa mm. tutkimusapurahoja, jotka kummallista kyllä, saatetaan lukea hyväksi isyyspäivärahaa määriteltäessä (omakohtainen kokemus, syypää lienee tosin momentti jolta nämä apurahat on maksettu). Ja kornein kaikista: työttömyyspäivärahaa maksetaan 20 arkipäivältä kuukaudessa, mutta määriteltäessä esim. yksityisenhoidontukea, se lasketaan 21.5 päiväksi kuukaudessa.

Tai ehkä sittenkin se ekaluokkalaisen lapsen lyhennettyä työaikaa tekevälle vanhemmalle maksettava palkanalennuksen korvaava lisäke (70€), josta kela perii lisäveroprosentin mukaan kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna. Ja julkisuudessa kummastellaan, miksi niin harvat käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen!

Jos suinkin voin, vältän turhaa paperisotaa ja jos suinkin toimeen tulemme, jätän hakematta. Kun vielä ne käsittelytkin kestävät niin kauan. Pätkätyöläisen elämä on pätkäpalkoista kasattua. Kun sitten jokaikistä tukea yrittää kuukausittain lasketuttaa uudelleen ja jos kohdalle ei satu niin kivoja virkailijoita kuin viimeksi, niin saapi päätöstä odottaa viikkotolkulla ja koko sen ajan ihmetellä, että mistäs revitään rahat vaikkapa päivähoitajalle maksamiseen.

Rajat ja säännöt, lait tarvitaan, toki sillä yhteisiä rahojahan tässä käytetään. Tietyin varauksin kannatan kansalaispalkkaa. Ja esim. hoitoseteliä. Kätevää olisi, jos valtio suoralta kädeltä antaisi köntän rahaa, jonka voisi käyttää hoitamalla lapset kotona, kunnallisella tai yksityisellä puolella, ilman rajoitteita, oman mielensä mukaan.
Kelaviestinnässä olisi parantamisen varaa - kirjeet ovat töksähtävän kylmäkiskoisia ja jotenkin uhkaaviakin. Ja kuitenkin niitä tipahtelee sellaisten ihmisten postiluukuista, jotka ovat elämässään rajapinnoilla, mieli herkkänä, ehkä vereslihallakin. Viestintäkonsultti kelalle, toivoo käyttäjä.