Sain tänään melkein hepulin kaupassa. Lähdin täydentämään talouden kasvisvalikoimaa  -tällä hetkellä olen koukussa aprikooseihin. Isoveljen nykyisen vakilauseen ("mulla on nälkä!") muistaen pysähdyin murohyllyä tutkimaan.
Nuoriso vastustaa ankarasti sydänmerkittyjä tuotteita, joten laahaan kotiin terveellisimpiä epäterveellisiä (valitettavasti muromyslejä...) joita löydän. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan katsoin hintoja, ihan kaikessa rauhassa; yleensä kun vaan lapioin tutut ostokset kärryyn ja maksan. Puolen kilon muromyslipaketti, jonka sisällön molemmat osapuolet voivat hyväksyä, maksaa kolme euroa, ja siitä riittää Isoveljen pohjattomaan aamupalanälkään ehkä viikonlopun molemmille aamuille. Arkiaamuisin syödään tietenkin puuroa. ("äiti, sä olet maailman paras puuronkeittäjä")
Päätin siltä seisomalta opiskella myös vähintään kohtalaisen myslinkeittotaidon.
Terveellisempää lopputuotteeni tuskin on, paitsi jos onnistun kaurahiutaleiden lisäksi ujuttamaan mysliini myös ruisleseitä, ja ehkä tulevaisuudessa myös pellavansiemeniä - mutta ihan varmasti paljon paljon halvempaa. Jos myslin runko rakentuu kaurahiutaleista ja ruisleseistä, ja heitän sekaan vähän pähkinärouhetta ja kookoshiutaleita sekä sitä pakollista sokeria, sen kilo- ja annoshinnan on pakko jäädä siltikin teollisen hinnan alapuolelle. Onhan? (en millään jaksaisi laskea)
Olen hikoillut tänään kaksi koe-erää sekä yhden varsinaisen annoksen, tuoksu ainakin on lupaava ja koemaistaja tyytyväinen.

Työ tekijäänsä kiittää.
Sekä nyt jäähtyvässä myslissä, että eilen raivatussa lastenhuoneessa.
Keho on suloisen väsynyt, työtätehnyt. Kohta vatkaan vähän kermaa vaahdoksi ja heittelen mansikoita kakulle. Sitten istun ihmettelemään kuninkaallista hääonnea.