taivaan hanat aukesivat, sataa.

**

Pitkä viikonloppu kului naperoiden kanssa leireillessä: Isosisko sai uusia kavereita, eikä häntä juuri omassa seurueessa näkynytkään - tukka vain leiskahti nurkan takana kun typykät hihityksen säestäminä kirmasivat pitkin ja poikin leirikeskusta.
Hauskaa viikonloppua seurasi  kyyneleinen ikävä uusia kavereita.
Voi pienen tytön suurta sydäntä!

Isovelikin sai pelikaverin itselleen: onneksi leirille sattui juuri yksi sopivanikäinen poika. Kaverukset kahnasivat ja kohnasivat yhdessä.

Pikkusisko puolestaan rakastui koko pienen tytön sydämestään yhteen leiriavustajista (kamala vetelys, jos äidiltä kysytään!).

Viikonloppu oli muuten hyvä, mitä nyt muutamaan otteeseen näin punakeltaista muutamien ihmisten käsittämättömistä asenteista.
Kirjoitin kotona päiväkirjaani pitkän (ja julkaisukelvottoman!) sepustuksen siitä, kuinka nykyään mennään aivan liikaa vähemmistön ehdoilla. Enemmistö joutuu aina joustamaan silkkaa hienotunteisuuttaan, sellaisissakin asioissa ja tilanteissa, joille on olemassa omat fooruminsa ja vertaisryhmänsä muualla.

Kävin uimassa! (se ansaitsisi oikeastaan useampia kuin yhden huutomerkin peräänsä, ellei se näyttäisi niin tyhmältä)
Minä, vilunarka, ulkovesiä vihaava naisihminen - kävin uimassa!
Vesi oli jäätävää. Joka paikkaa särki.
En usko, että minusta olisi avantouimariksi.
Tytöt tietysti plutasivat rantavesissä aina kun heille siihen lupa annettiin ja jopa aina niin varovainen Isoveli kävi kertaalleen uimassa.

Kotiutumista seurasi tietysti Isosiskon väistämätön kotiintulohepuli, ja sitä seurannutta tyyntymystä puolestaan luottamuksellisten keskustelujen ja kyselyiden hetki.
Isosisko halusi tietää, miksi ja miten ihmiset eroavat.
Miksi joillain lapsilla ei ole isää vai onko niillä.
Mitä tapahtuu jos lapsilla ei ole isää ja äitiä ollenkaan tai jos vanhemmat eivät rakasta lapsiaan.
Miten ja miksi lapsia adoptoidaan. Että valitsevatko vanhemmat vaan jonkun lapsen lastenkodista.
Miten ja missä lapset saavat alkunsa. Entä jos ei ole naimisissa?
Miten häät liittyvät lasten saantiin. Että saavatko lapset alkunsa ennen vai jälkeen häiden. (ja eiväthän isä ja äiti enää...?!)
Näiden kysymysten lisäksi jouduin ottamaan kantaa Isoveljen uusimpiin teologis-luonnontieteellisiin pohdintoihin ja kaiken kruunasi Pikkusiskon tarkkaavainen tuijotus silmiini: "äiti sun pupupillit vai mitkä puupillit on nyt aika suuret, miksi?"
Aivoissani kuului PING! ja hankalien kysymysten kiintiö tuli yhdessä iltapäivässä täyteen. Valitinkin hraHakkaraiselle, että on kohtuutonta moinen kysely. Äiti-ihmisenä olen harjoitellut pedagogisesti oikeaoppista, riittävän yksinkertaista ja kohtuullisen oikeata vastausta korkeintaan yhteen perustavanlaatuiseen kysymykseen kerrallaan. Nyt minut keilattiin kumoon totaalisella kysymystulvalla.
Eihän tuosta arsenaalista jäänyt puuttumaan kuin pohdinnat joulupukin syvimmästä olemuksesta. (kääk, en olekaan muistanut harjoitella siihen mitään pätevää vastausta!)

Ilmoitin lapsillekin että en vastaa enää yhteenkään kysymykseen koko iltana. Siitähän ne tietysti yltyivät ja pärskivät iltapalaa pitkin pöytää naurakikattaessaan puolihysteerisesti ja yrittäessään keksiä mahdollisimman paljon mahdollisimman hassuja kysymyksiä ("äiti, mikä sun nimi on? äiti, saako lisää maitoa?"). Joihin äidin kuului aina vastata "PING! Ei enempää kysymyksiä!"

*

Luemme isojen kanssa yhdessä Gerald Durrellin (laiskoille - kuten minä - sama suomeksiEläimet ja muu kotiväkeni. Hauska, iloinen ja aisteja houkutteleva kirja: kreikkalaiset äänet, tuoksut, maut, ihmiset ja eläimet aivan selvästi asettuvat jonnekin lukijan näkökentän laitamille. Eloisaa luettavaa!