aamun kaffepaussi. Töitä riittää. Ahistaa, koska
1. en uskalla vielä pistää printtaukseen jakeluun tulevia tiedotteita. Kun niitä pitäisi tulostaa niin paljon.
2. en uskalla ryhtyä täyttämään hankehakemusta. Kun pitäisi osata sanoa niin tiiviisti ja ytimekkäästi niin suuria asioita. Olen täyttänyt varjolomaketta sekä lyijykynällä että kuulakärkikynällä, pohtinut sanavalintoja, tarkistanut lukuja, hyväksyttänyt ajatuksia. Mutta en ihan vielä uskalla kajota siihen oikeaan lomakkeeseen.

*

Lukeilla parhaillaan Kendrick Ei sittenkään kolesteroli. Ainakin alku on mukavan kärjistävästi ja "vitsikkäästi" kirjoitettua tekstiä maallikolle aika vaikeasta asiasta.
Omaa suhtautumistapaani en vielä ole päättänyt - miten maallikko voisikaan päätellä kuka tutkijoista ja mikä hypoteeseista on oikea, mikä väärä?
Ylipäätään nämä syömäasiat herättävät minussa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja melkolailla ahistuksen tuntemuksia.
Hämmentävää on voimakas koulukunta-ajattelu sekä tässä syömäpuolessa että tuossa lääketieteen puolessa - se vasta kysymyksiä herättääkin: mistä muusta asiasta, ehkä itselleni tärkeästä vaietaan, esitetään kukaties kaunisteltuja tutkimustuloksia tai jätetään kokonaan tutkimatta? Ja miten hitaasti herrain myllyt kääntyvät jos aiemmin vääränä pidetty tutkimus todetaankin oikeaksi?
Nythän minulla ei maallikkona oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa siihen mitä viralliset tahot suosittelevat. Mutta jospa vallankahvassa siellä istuukin brezhneviläis-kekkoslainen vanhaparta, joka ei enää kykene näkemään muuta kuin oman erinomaisuutensa?

Juuh, näitä asioita on parempi olla ajattelematta. Mielenkiinnosta luen, sitten yritän unohtaa ja jatkaa elämääni kuten ennenkin. Kunnes toisin todistetaan.