aivan tokkurassa: eilen illalla oli jokakeväinen herrakerhon suurtapahtuma. Väsäsin koko päivän powerpointia, illalla istuin viisaan näköisenä naksuttelemassa dioja menemään.
Olo oli kuin Tarmo Mannilla jäähyväisnäytöksessään. Istuin vain ja hymyilin arvoituksellisesti.
Herrakerho suoriutui osuudestaan tavanomaisen takeltelevasti. Itserakkaasti väitän, että olisin hoitanut homman huomattavasti paremmin, vaikka itse asiaa en välttämättä niin perinpohjaisesti hallitsekaan.
Käsky kävi vielä istua kuuntelemassa illan pääpuhujakin, ja tehdä asiasta muistiinpanot.
Puhuja oli hyvä: energinen ja innostava, asiaa hankaloitti ainoastaan tulkki, joka tulkkasi mitä tykkäsi ja miten tykkäsi, eikä ollut ollenkaan niin innostava ja energinen.
Nyt pitäisi sitten varsinaisten töiden lisäksi (joita teen, kuten huomaatte, varsin ahkerasti ja hellittämättömällä innolla) askarrella tiivistelmä eilisen annista. Muistiinpanoni ovat puoliksi suomea, puoliksi englantia. Korviini jäi soimaan pääpuhujan ihanasti skoonelaisella aksentilla ääntämä "invoooolvd" ("make them invoooooolvd")

*

HraHakkarainen oli tunnistettu ja tunnustettu eilen. Oli ollut jossain kokouksessa ja istunut jonkun oman alansa ylipääsuperjehun vieressä. Ylipääsuperjehu oli kysynyt: "no, mistäs sinä sitten tulet?", hraHakkarainen oli vastannut oman osastonsa ja ylipääsuperjehu oli sanonut: "ai sinä olet se hraHakkarainen, no sinusta olenkin kuullut pelkkää hyvää."
Oli meinaan aika muikea hraHakkarainen tällaisen tunnustuksen jälkeen.
Minä se vaan olen ikävä ihminen. (*syvä itsesäälivä huokaus*)

*

En ole vielä toipunut virkistyspäivän kohteen aiheuttamasta traumasta. Yritin usuttaa hraHakkaraisen puolestani virkistymään.
Se ei kuulemma voi.
(viime vuonna se kyllä voi!)
Harjoittelen kannustuslauluja, jotka käsittääkseni menevät jotakuinkin näin: "oooeeeee, oooeeee, oooeee-ooeee-oooeeee"

*

Lauantaina Helsinkiin henkilökohtaiselle virkistäytymispäivälle. Pääsin kohtuuhintaiseen kimppaan mukaan: matkat ja lippu maltillisilla taksoilla ja hraHakkarainen vielä jonain heikkona hetkenään oikein yllytti että mene vaan. No, minähän menen.
Jos ei muuta antia, niin voin ainakin nukkua matkat mennen-tullen.
Koska olen kimpan ainoa ulkopuolinen, ei ole edes sosiaalisia velvoitteita.
Mutta siellä nähdään, nykäise hihasta kun kuljet ohi!

*

Ei ne työt tekemättä lopu.