halusin juoda tänään. Ja koska meneillään on kaksi kampanjaa: 1) syö terveellisesti ja 2) ole säästäväinen, taistelin itseni ohi kaikkien kaupungin houkutusten, ihanien kahviloiden ja pullapuotien ja tulin kotiin. Keitin kahvit, lämmitin vähän maitoa ja vaahdotin sauviksella. (vinkki: ei kannata yrittää vaahdottaa kahvimukissa, ellei välttämättä halua maitokastetta).
Oli ihanan kuumaa, pehmeää ja hyvää.

Eilenkin mentiin luistelemaan. Kaivelin omatkin luistimeni esiin, käyhän se jonkinlaisesta liikunnasta sekin. Kellarista haimme mailat ja herraHakkarainen lahjoitti tennispallon. Pelailimme laiskasti, luistelimme ympyröitä ja kuvioita. Isosisko näytti että luistimilla voi tehdä kahdeksikon ja H:n.
Pikkusiskokin pääsi kentälle asti - pakolliset uhmakohtaukset tietysti pohjalle. Siellä typykkä taas tönötti, niissä kolme numeroa liian suurissa luistimissaan, kypärä kenossa päässä ja pipo silmillä. Kentän kaikki koulutytöt tulivat ympärille ihailemaan, olivat valmiita opettamaan pientä vaikka heti.
Maila ja pallo piti myös tietysti saada - kun isoillakin oli. Lupasin, että sitten kun pysyy pystyssä itse.
Pikkusisko päästi irti, hutajasi paikoillaan muutaman sekunnin ja ilmoitti: "nyt mä saan mailan, mä pysyn pystyssä"
Eihän siinä sitten mikään auttanut (taivas, että sillä tytöllä on sisua!) Käsissään itseään melkein metrin pidempi maila - ja tietysti pallo myös, ja joku kainaloista kannattelemassa...
Luisteluinto loppui nopeasti - niin kuin liki asiat kaikki Pikkusiskon elämässä. Lopun aikaa hän komusi luistimet jalassa  - ei kai kukaan vapaaehtoisesti riisu luistimia, niissähän on hohtoa! - lumikasassa, ja sikäli kun näin, söi kahmalokaupalla lunta aina kun silmä hetkesikin vältti.
Isoveli pyyhälteli edestakaisin pitkin kenttää, Isosiskon kanssa luisteltiin sinne ja tänne, käsikkäin ja peräkkäin.
Me tytöt kävimme lopulta riisumassa luistimet, Isoveli jäi vielä hetkeksi. Minä ja Pikkusisko jäimme tukijoukoiksi kentän laidalle leikkimään kuka-ehtii-tallata-lumikokkareen-päälle -leikkiä.
Ja sitten kotiin iltapalalle ja -pesulle.
En ole aikoihin nukkunut niin makeasti kuin viime yönä. (paitsi että jouduin muuttamaan vanhempieni luokse ja kaiken lisäksi Tampereelle, sekä vietin sukujuhlia!)

Tämä aamu oli normaalin piinallinen. Pikkusisko sai herättyään päähänsä, että päiväkotiin pitää juuri tänään ottaa mukaan Kura-kummin tuoma japanilainen onnenkisu. Jonka piti olla hänen aarrelaatikossaan. Mutta koska se on aarteista parhain ja pienin ja sitä kuljetellaan mukana milloin mihinkin, ei se koskaan milloinkaan ikinä ole siellä missä Pikkusisko kivenkovaan väittää sen olevan. Kyyneleet lentelivät aamupuurolautaselle asti kun pikkukisua ei löytynyt. Ja uudestaan vielä talvikengillekin, kun pikkukisua ei löytynyt, vaikka ulkona olikin jo aamu (?!)

Suunnittelen viikonlopulle juhlahetkeä. Ihan muuten vain.
Ei pitäisi koskaan suunnitella, pieleen se menee kumminkin, tavalla tai toisella, syystä tai toisesta. Mutta silti, olisi mukavaa laittaa herkkuruokaa, kattaa hienosti ja syödä nautiskellen. Ihan muuten vain. Ilman mitään sen kummempaa syytä.
Hirvittävä sisäinen ristiriita: tekeekö enemmän mieli juustokakkua vai Runebergin leivoksia? Molempiin löytyy oivallinen resepti.
Pääruokana on hraHakkaraisen työtykytapaamisen reseptin mukaan sitruspastaa ja kanaa. HraHakkarainen oli tässä taannoin tyky(taimikälie)päivässä, jonka teemana oli italialainen kokkaus. HraHakkarainen - joka keittää loistavasti vettä - oli kuulemma sitrusvastaava.
Taas löytyi kuulemma yksi vaje keittiöstämme - kaikki olennaisen tärkeitä, ja estävät häntä suoriutumasta täysipainoisesti gourmet-tason keittiötöistä: meiltä puuttuu sitruskuorin (tai joku sentapainen vempele). Ennestään meiltä puuttuu pizzaleikkuri. Ja taikinapyörä.

Silmäilin ohimennen jotain bloggaamisesta kertovaa lehtijuttua. Tai kai siinä oli pääosassa nettiturvallisuus. Huolestuin hieman.