Syksy on mojovaa harrastustenaloittamisaikaa. (sanahirviö!)
Isoveli jatkaa luovaa kirjoittamista ja aloitti sählyn. ("salibandyn, äiti se on salibandy!"). Isosisko jatkaa tanhua ("kansantanssia, äiti!"). Pikkusisko jatkaa viulunvinkautteluaan ("viulutunteja äiti, ne on viulutunnit!") ja haluaisi mennä myös sählyyn ("äiti, usko jo, se on s a l i b a n d y!")
Sählyä ("äiitiii, se on salibandy!") varten tarvitaan monenmoista varustetta: säbämailaa ja säbälasia, kuten myös viulunvinkauttelua varten tarvitaan vaikkapa nuottiteline ("äiti. Viulunsoittoa."), tanhuunkin ("kansantanssit, äiti!") tarvitaan omanlaisensa tossut.
Ja sitten tarvitaan tietysti se epämääräisen kannustava äiti-ihminen joka organisoi koko porukan oikeina ajankohtina sählyyn, vinkautteluun tahi tanhuun. ("äitii, toi ei oo enää kivaa. Kyllä sä tiedät että se on salibandy! /viulunsoitto! /kansantanssi!")

Mietin aina syksyisin, mitä itse alkaisin harrastaa.
Onhan minullakin sentään: vanhempainyhdistys ja mummopiiri (se ei kyllä ole ollenkaan mummopiiri, mutta en keksi sille parempaakaan nimeä, ja niin ne itse kutsuvat itseään).