Syksyiseltä matkalta tarttui mukaan halpoja paikallisia ruokaviinejä joiden etiketissä näyttäisi kreikkaa hallitsemattoman silmin lukevan kritikos topikos oinos. Mitä sitten tarkoittaneekin; olettaisin että kreetalaista punaviintä.
Mukavasti se arkinenkin pikaruoka ryhdistäytyy kun kattaa pöytään lautasliinat ja soirauttaa lasiin kulautuksellisen viiniä. Tämä nimenomainen viini tuoksahti pelottavan happamalle ja jyrkälle. Se maistui lempeältä. Se oli kuin leppoisa hiekkalaatikkokirja: se ei vaatinut kaikkea huomiota itselleen, sen maku on ystävällinen ja mukava, mutta ei herkutteleva. Se pyöristi ruuan mutta ei varastanut showta.
Kritikos topikos oinos, poronkäristys ja fetajuustosalaatti, voiko elämältä enempää pyytää?