työnpakoilija tässä tervehtää kaikkia kohtalotovereitaan!
Ilmoisna ikuna ei ole herääminen niin vaikeaa kuin maanantaiaamuna, ja aivan erityisen vaikeaa se oli tänä aamuna, kun jo ehdin nelipäiväisen vapaaputken aikana orientoitua lomailuun ja kesään. Ihan parasta oli eilen illalla kun lähdimme koko perhe vielä hetkeksi ulos, pienelle kävelylle. Istuksimme hetken naapuripihassa ja vaelsimme sieltä isona pölyisenä laumana viileää metsänreunaa takaisin kotiin. Tuli ihan kesäolo.

Tähän aamuun asti onnistuin lykkimään kaikki epämiellyttävät ja työntäyteiset asiat pois itsestäni jonkun toisen ongelmakenttään, ja nyt olen nyykertymäisilläni työtehtävien alle. (ja se siis hoituu pakoilemalla, eli bloggaamalla)

Mitä teimme tänä ihmeellisenä pitkänä viikonloppuna?
Vietimme syntymäpäiviä.
Pikkusiskon suureksi harmiksi Isosisko täytti vuosia, sai järjestää lasten- ja aikuistenjuhlat ja sai vieläpä lahjojakin. Se jos mikä syö pientä ihmistä. (Pientä ihmistä nävertää myös se, että aikuiset saavat katsoa telkkaria silloin kun pienet nukkuvat ja aikuiset eivät)
Olimme ulkona, paljon. Pikkusisko vietti koko perjantain pihalla sillä seurauksella että uudet sandaalit turmelivat jalat lähes käyttökelvottomaan kuntoon. Jostain syystä - en ymmärrä miten ja miksi - Pikkusiskon nilkat turposivat uusissa sandaaleissa niin, ettei hän pystynyt kävelemään. Voiko joku remmi sotkea nestekierron niin kokonaan?
Teimme pyöräretken. En ole eväskorityyppi, paitsi salaisissa haaveissani, joten teimme cityhenkisen pyöräretken meiltä kirjastoon. Jopa Pikkusisko jaksoi pienellä ja huonosti öljytyllä pyörällään sotkuilla koko matkan keskustaan ja takaisin. Matkalla pysähdyttiin paitsi tietysti siellä kirjastossa, myös jätskikioskilla ja leikkipuistossa. Tämän pyöräretken takia minulla ei ole enää yhtään tekosyytä olla itse pyöräilemättä töihin. Ei ole märkää, kylmää eikä pimeää, ja sitä paitsi kuusivuotias lapseni jaksaa pyöräillä kaupunkiin, miksen siis myös minä?
Niinpä alistuin, ja pyöräilin.

En kehtaa enää pakoilla, pakko jatkaa työnteeskentelyä.