joulukuun ja näköjäään alkaneen vuodenkin hakusanasuosikki on Konsta Jylhän joululaulu. Yllättävästi tällä hetkellä kakkostilalla vauvan lämmön mittaus (olenko joskus kirjoittanut siitä??)

No, se joululaulu menee kai näin: (säv. Konsta Jylhä, san. P. Holm)
Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa. Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo. Paikka on hiljainen,  tumma, liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.
Liekin niin häilyvän  tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa. Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa: koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin? Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,on kuin puuttuisi siunaus sen.
Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa: "älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää, joka hetki sun kanssasi käyn. Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit, sun valonas näyn.
Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan: sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.

Ja vauvan lämmön mittaus menee näin: otetaan joko korva- tai muu kuumemittari. Modernit ihmiset käyttävät korva-sellaista ja toimivat ohjeiden mukaan. Epämodernit ovat toivottavasti vaihtaneet edes elohopeaisen mittarinsa vähän turvallisempaan mittariin, voitelevat pään reilusti vaseliinilla tai Ceridal-öljyllä ja mittaavat lämmön vauvan takapuolesta. Vauveli voi olla joko selällään hoitopöydällä, polvet reilusti koukussa tai massullaan lämmönmittaajan polvilla. Itse kannatan ensimmäistä versiota. Rauhallisesti, ei liian pitkälle. Nykyaikaiset kehittyneet mittarit piippaavat, kun tulos on selvä. Kuumetta pitää alentaa 38.5 asteen ylityttyä tai lääkärin ohjeen mukaan.

Ensimmäinen harjoittelupäivä takana. Olen sekopäinen...