Yritän oikein pohtimalla pohtia, mitä erikoista ja erityistä tapahtui viikonloppuna. Tapahtui monenlaista ihanaa, sydäntä ja mieltä kohottavaa, touhusimme kaikenlaista mukavaa yhdessä lasten kanssa ja huomasimme taas kuinka paljon he ovat kasvaneet, muuttuneet vuodessa tai kahdessa.
Miten paljon sujuvampia asiat ovat nyt, miten paljon jaksavampia naperot ovat nyt.
Elämää Parhaimmillaan, isoilla alkukirjaimilla.
Sanoin sunnuntai-iltana lapsille: onneksi sain teidät, onneksi ei tarvinnut kaupasta ostaa. En kumminkaan olisi sieltä saanut näin hienoja, rahat eivät olisi riittäneet.
Lapsia nauratti.

Parasta oli silti se kevyesti punaviinillä marinoitu keskustelu jonka kävimme hraHakkaraisen kanssa sunnuntairuokailun jatkeeksi. Harvoin pääsee niin kevyesti niin syvälle.
Se kohotti koko loppupäiväni.

*

Jos nyt hakemalla hakee jotain kevyesti rassaavaa, on se rahapula. Isosisko haluaisi enemmän kuin mitään ratsastustunneille.
Rahapulaan on hyvä vedota, oikeasti vastustan myös sitä pienten lasten hyötykäyttöä jota tuossa maailmassa oman näkemykseni mukaan harjoitetaan.
Muistan olleeni joskus vuonna x ja y parhaan kaverini seurassa tallilla ja jo tuolloin, kymmenvuotiaana ihmetelleeni sitä omituisen äkäistä pompottamisen ilmapiiriä tuossa paikassa. Pari kesää sitten olin Isosiskon seurassa katsomassa vastaavassa paikassa. Mikään ei ole muuttunut. En pitänyt hevosaikuisten luomasta ilmapiiristä, en tavasta jolla lapsiin /asiakkaisiin suhtauduttiin.
Rahapulaan on hyvä vedota, kun en oikeasti tuohon lajiin lastani halua kannustaa.
Isosisko valistuneena nuorena naisena ilmoitti kirjoittavansa presidentille, että ratsastustuntien hintoja pitää laskea.
Väitin että presidentin kanslia vastaa: "Suomen tasavallan presidentin kanslia kiittää lähettämästänne palautteesta"
Isosisko sanoi, että kirjoittaa sitten ratsastusliittoon. Sanoin, että sieltä tulee kirje: "ottakaa yhteyttä kuntanne sosiaalihuoltoon"
Isosisko sanoi ottavansa, minä sanoin, että sieltä vastataan: "tulotasonne on liian korkea, emme voi avustaa teitä tässä asiassa"
Isosisko sai hepulin.

Valistunut nuori naisemme protestoi myös lauantain ruokatarjoiluja: "mikä on lastensuojeluviraston puhelinnumero, mä soitan sinne!"
Minä ehdotin, että ottaa ensin yhteyttä mummiin (anoppilaan). Sieltä vielä voi saada jotain sympatiaa, jos äidin tarjoama ruoka on syömäkelvotonta.

*

Elämä kiskoo tällä hetkellä niin voimakkaasti puoleensa, antaa haasteita, voimaannuttaa, pakottaa läsnäolevaksi.
Parin vuoden takainen lamaannuttava väsymys on vieläkin liian tuoreessa muistissa, siksi nautin nykyisestä olotilastani liki euforiaan asti.
On kuin värit olisivat kirkkaampia.