olipas taas aamu! Heräsin taas varvas sieraimessa. 
Pikkusiskon kun tulee jatkuvasti kalapainajaistensa jälkeen väliin nukkumaan. Ja mitä selkeimmin herraHakkarainen on periyttänyt yhden hellyttävimmistä ja raivostuttavimmista ominaisuuksistaan juuri tähän kimuliin. Paimensin herrasväkeä vuoroperään takaisin vaakatasoon yöjuoksuiltaan.
Stressiä, stressiä.

Isoveli on vauhdikkaassa vaiheessa, mitään ei tapahdu räjähtelemättä ja poksahtelematta. Parasta on seistä eteisessä ison peilin edessä pitämässä räjähtelyshowta. prhuhrt! bojogn! tsädäm! Räjähtely on ilmeisesti kuurouttanut nuoren miehen liki kokonaan: äidin epämääräiset komennot kenkien etsimisestä, takin pukemisesta ja kouluunlähdöstä hukkuvat näyttävien syöksyjen ja äänitehosteiden taakse. Tsurhthtrh! Räiskis! (+syöksy kohti siskoja, jotka kirkuvat ja kikattavat)
Pikkusisko "ei millään jaksa odottaa" serkkuja, eli suomeksi sama: ei pysty syömään aamupalaa, saati pukemaan. Varsinkaan kun ahdasmielinen äiti ei anna laittaa (lehmä)balettipukua tarhaan päälle. Vaan pakottaa tylsästi pukemaan sukkikset ja "kimallet-housut" (sellaiset, joissa on paljetteja tai timantteja). Ja koska Isosisko on isosisko, voi pukeminen vielä joskus ja toisinaan sujua melkein hyvin, mutta jostain täytyy joka tapauksessa repiä aamun huumoripläjäys. Tänä aamuna se joku oli kumisaappaat. Jotka piti aivan ehdottoman välttämättömästi juuri tänä aamuna viedä päiväkotiin. Maa on kuiva kuin sahara, mutta kumppareita voidaan ehkä jossain olosuhteissa toisinaan tarvitakin.
Minä puolestani yritin hätäsiivota tai ainakin lapioida jonkinlaisen reitin ulko-ovelta keittiöön niin että ulkomaanelävät pääsevät syömään meille, pukeutua, maalata silmiä päähäni, tunkeutua läpi räjähdysten, lähettää Isoveljeä kouluun, pukea Pikkusiskoa, kammata Isosiskon tukkaa, etsiä kuriksia, viedä yöpaitoja oikeisiin osoitteisiin, petata sänkyjä, kerätä työkamppeita, harjata hampaita, etsiä Pikkusiskon pipoa ("enkä laita tyhmä äiti") ja muuta sen sellaista, sekä tietysti pitää silmällä kelloa, joka huolestuttavissa määrin alkoi näyttää sellaisia lukemia, että töihin ehtiminen alkoi olla hiuskarvan varassa. Siispä tungin Pikkusiskon pinnit taskuun ja kauhoin sylini täyteen unileluja, kurahousuja, kumisaappaita, varahanskoja sekä niitä hanskoja joita Pikkusisko ei myöskään suostunut pukemaan ja välttämättömiä avaimia, sekä työveskaa. Sain roudattua kahden kimulin lauman hissiin ja alaovelle - missä meidän voittokulkumme pysäytti minikokoinen kauhakuormaaja, joka juuri sillä hetkellä kun avasimme oven, rouhaisi aimo kasan maata meidän ulko-ovemme edestä. Pikkusisko veti äänipaniikkihepulit, joten kahmin vielä hänetkin syliini ja suuntasin varastolle rattaiden hakuun. Pudottelin tavarat ja lapset lähimmälle turvalliselle lämpäreelle ja hapuilin sokkona - joku ystävällinen remonttimies oli pystyttänyt superkirkasvalolampun varaston eteen - rattaita etsimään. Lastasin kimulin ja romppeet rattaisiin ja lähdimme päiväkotiin. Ihme ja kumma kyllä, ehdin normaalia aiempaan bussiin, ehdin ostaa eväät ja sain kävellä kymmenminuuttiseni keskustasta verstaalle.
Tekee ihmeen hyvää hetki henkäistä...
ja kun sain koneen täällä käyntiin ryykäsi sisään rakas ystäväni (ta-daa) maalivahtihanskamies! Melko levottomat keskustelunaiheet mm. urheilevat naiset vs urheilevat miehet, naisten vaihdevuosiongelmat, palsternakka (kyllä, se juuri. ja ei, ei Se), ravintolisät, uhmaikäiset, epäreilut pomot sekä luonnollisesti pakollinen hanskamallinnus.
Maalivahtihanskamies kaipailee kotiliedelleen lämmittäjää, iällä ja ulkonäöllä ei väliä. Saa asua Kuortaneella (älä kysy miksi!) (me emme asu) (emme lähelläkään).

että tällaista tänään.