tämä päivä on ollut jonninjoutavien pikkuasioiden hoitopäivä. Mitään kunnollista en ole toistaiseksi saanut aikaan, enkä tällä vauhdilla kyllä saakaan.
Kaikki tekeminen on ollut pientä riipin-rääppimistä sieltä täältä ja tuolta.
Aamulla jo meinasi syntyä kriisi, kun tajusin että bussimatkakirja oli jäänyt kotiin.
Voi poloista minua!

Työ2 meinaa käydä hermojen päälle oikein urakalla. Olen kai tottunut liian vapaisiin ja hyviin oltaviin täällä herrakerholla.
Senpä vain tästä kaikesta sanon että viestintäguru Wiio on oikeassa.
"Viestintä epäonnistuu aina" (Wiion viestinnän laki 1) ("...paitsi vahingossa")
Ja kylläpä ottaa kupoliin eli nappaa nupista, kun kokee koko ajan tulevansa väärinymmärretyksi.

**

Koululla oli eilen vanhempainilta. Saimme ahtautua pulpetteihin kuulemaan kakkosluokkalaisten kuulumisia. Tämä vuosi on kuulemma hyvän käytöksen ja huolellisuuden vuosi. (*syvä huokaus*)
Tein Isoveljen pulpetissa tupatarkastuksen. Päällimmäisenä oli Aku Ankka, alimmaisena ainakin kourallinen terotinroskaa.
Tutkimme seinälle kiinnitettyjä piirroksia. Omakuvassa Isoveli oli päättänyt esittää itsensä verhoutuneena keski-ugalapugalalaiseen rituaalinaamioon. Pieneliöitä esittävässä ymäristöopin elävöityskuvassa ajeli bakteerirekka, jonka huipulla oli polttorauta (mistä se voi edes tietää tuollaisia sanoja?!). Sadun perusteella piirretyssä maisemakuvassa ylimmäisenä kekotti suuporallaan vertaimevä hyttynen. Mietin, pitäisikö kiljua riemusta - pojalla on loistava mielikuvitus, vaiko ulista kauhusta - mistä nämä mielikuvat oikein sikiävät?
(vähän lohduttaa kyllä se, että omakuvissa Isoveljen yksi kaveri oli esittänyt itsensä kirkkaankeltaisena ja kaljuna, ja toisella oli jättiläissuuret reijitetyt korvat...)
Kotiintullessa hurjimus käpertyi syliin kuuntelemaan iltasatua.
Opettajakin sanoi, että luokassa - poikavaltainen porukka kun on - on vieläkin sisäinen järjestäytyminen kesken. Kaipa ne hurjastelut ja uhoamiset ovat sitä. Ovathan?
Kotiintullessa hurjimus käpertyi syliin kuuntelemaan iltasatua.