kaffepaussin aika taas kerran.
Ja eilen oli poikkeuksellisen touhukas päivä. Tämä aamukin on kulunut mielekkäässä näpertelyssä: kaksi puhelinsoittoa tuonne, pari lausetta tänne, muutamat nakuttelut, lisää puhelinsoittoja. Työ hypähtelee miellyttävinä pieninä rupeamina sinne ja tänne.
Eilen olin ajatellut käväistä töiden jälkeen kirjastossa hakemassa pari varausta, mutta hairahduin polulta, kävin kampaajalla ja säntäsin vasta sen jälkeen alkuperäiseen kohteeseeni. Odottamani kirjan sijaan sainkin monta kirjaa ja vieläpä kaipaamani levynkin.
Illalla oli Isosiskon jumppa, meidän muiden lähikirjastokäynti, kissan eläinlääkärikäynti...
Muistin illalla viime töikseni tarkistaa Isoveljen sisäpelitossutilanteen - mikä puolestaan aiheuttaa pientä painetta tähän päivään. Uudet tossut on kaivettava jostain. Heti.
Miten voi ihmisellä olla sellainen latvalaho, ettei näin yksinkertaisia asioita kykene hoitamaan ennen kuin viime tingassa?

**

HraHakkaraisen pää kohta poksahtaa.
Eilen ruokapöydässä hän kertoi, että toisessa työpisteessään (hänkin kahden työn loukussa!) häntä oli kaipailtu tuntomerkeillä "se pitkä tumma italialaisen näköinen"
Tumman suostuin minäkin allekirjoittamaan, mutta että pitkä!!
Loppuillasta juttu meni jo niin, että oli kuulemma kaipailtu "sitä erosramazzottia". Väitin, että se johtuu vain hänen epäsuomalaisesta värisilmästään ja tavastaan käyttää vaaleanpunaisiakin paitoja. Ja tarjouduin hankkimaan hänelle italialaishenkisen miesten rannekäsilaukun. Sekä muistutin että häntä on myös kaipailtu tuntomerkeillä "se uusi työntekijä jonka nimeä en nyt millään muista"
Jopa lapsenvahdiksi tullut anoppini vetäytyi takavasemmalle yskimään kuullessaan "pitkästä tummasta italialaisesta".