taas kerran. Työstämme yhteisesti maalivahtihanskamiehen uraauurtavaa materiaalia uraauurtavaksi oppimateriaaliksi - mikä tarkoitti sitä että palaveerasimme ainakin tunnin materiaalista. Mikä puolestaan tarkoitti sitä, että noin kolme varttia tunnista kului erilaisten juttujen, anekdoottien, sivupolkujen, takaumien ja tulevaisuuden spekulaatioiden pohtimisessa. Mikä tarkoittaa sitä, että noin kolme varttia ajasta olen istunut joko kahvikuppi, kynä tai käpälä suuni lähettyvillä, valmiina estämään esiinkohoavia pyrkähdyksiä. Ja Piällysmiähen kutale lähti vahingoniloisena syömään...
Sovimme tärskyt torstaiksi - mihin mennessä minä työstän materiaalia edelleen ja maalivahtihanskamies lukee ajatuksella tähänastisen tuotoksen. Tänään oli valitettavan vähän torjuntaesityksiä, mutta toki perinteinen ja pakollinen maalivahtihanskademonstraatio. En vieläkään tajua mikä on demonstraation perimmäinen tarkoitus. (siinä maalivahtihanskamies tökkää toisella etusormellaan rintamukseensa ja huiskaisee toisella kädellä sormea pois. Jotain tekemistä sillä on maalivahtihanskojen kanssa. Kai)
No pääasia kai se, että töissä on kivaa.

Eilinen oli kotonanotkumisilta. Tytöt leikkivät ensin majaa ja sen jälkeen ruuan laittoa. Ruuanlaittoleikki johti siihen, että minut otettiin leikkiin mukaan potilaaksi, jota ruokittiin letuilla, jäätelöllä ja muilla herkuilla. Sopi oikein hyvin: maatapötköttelin sohvalla ja tytöt hääräsivät ympärillä. Isoveli pelasi isänsä kanssa shakkia, tai opetteli sitä.
Vähän piti uloskin päästä: Isoveli lähti naapuripihaan pelaamaan palloa, minä dementiahiihtämään ja tytöt vakavan lahjonnan ja jonkinasteisen kiukuttelun jälkeen hetkeksi naapuripihaan keinumaan. Hyvillä mielin tulimme illansuussa kotiin iltapuuhiin. Leivänleivonta meinasi melkein jäädä - mutta ryhdistäydyin lasten syödessä iltapalaa ja sain leipätaikinankin aikaiseksi. Ja kirjoitinkin muutaman rivin. Eli kaikki eilisen tarttis-jutut tuli tehtyä. Hyvä minä.

Nyt sitten kasvavalla innolla maalivahtihanskamiehen materiaalien kimppuun.