takkuinen aamu. Pikkusisko ei halunnut herätä. Eikä myöskään nukkua.
Aamupala on leppoisa, paitsi että minä en ehdi istua. Yleensä hetkeäkään. Tai juuri kun istahdan täytyy nousta hakemaan jotain. Tai tuomaan jotain.
Pukeutuminen sujuu aina ihan hyvin siihen asti kunnes pitäisi laittaa ulkovaatteet päälle. Silloin jumiudumme aikapoimuun ja elämästämme katoaa ainakin vartti jonnekin tuntemattomaan mustaan aukkoon. Ehkä siihen samaan, johon kaappiin laitetut hanskat ja lattialle unohtuneet pipot, puhuamattakaan naulakossa roikkuneista kurahousuista, väistämättä ajautuvat juuri silloin kun pitäisi lähteä. Viime minuutilla Pikkusisko haluaakin pompulan tukkaan. Ei kun ei. Ei kun sittenkin joo. Mutta ei saa laittaa pipoa päähän, kun se voi irrota.
Päiväkotiin lähdetään sirkusteltan kautta. Julkisivuremontti on edennyt oven edustalle, ilmeisesti ovisyvennyksen kaakelointi vaatii optimiolosuhteet, joten asumme sirkuksessa. Lasten mielestä. Minun mielestäni kaakeliheebot voisivat välttää tupakointia sirkusteltassa. Ja avata oven kun könyän ohi sylillinen tavaraa ympäriinsä liepottaen.
Päiväkodissa Pikkusisko ei pysty kuraeteisessä riisumaan kenkiä, koska jos ottaa pipon pois, voi pompula irrota.
Päiväkodin täti kysyy, saako Isosisko esittää jouluhartaudessa Mariaa. Minä kysyn, saanko kipata naperoiden vanhoja leluja päiväkotiin.

Lähden töihin hartautta pohdiskellen. Näille lapsille kehittyy väistämättä ihan erilainen uskonnollinen identiteetti kuin itselleni. He pystyvät jo alta kouluikäisinä määrittämään itsensä "meidänuskoisiksi" ja toiset "islaminuskoisiksi".
Pohdiskelen hartautta muutenkin, sitä kuinka Isosisko selitti viime jouluna tai edellis: "äiti, meillä oli päiväkodissa hartaus. Pepri-pappi tuli hartaamaan meitä"
Ja sitä kuinka ihan lähellä joulua otetaan esiin ihana enkelikello. Kynttilä kerrallaan sytytetään pimeässä huoneessa ja yhtäkkiä enkelit alkavat soittaa. Lapset istuvat hiljaa ympärillä katsomassa ja kuuntelemassa. Siitäkö joulu alkaa?

Kävelen keskustasta verstaalle. On kuin suossa tarpoisi. Unohdin venytellä eilisen lenkin jälkeen. Väsyttää ihan julmetusti. Unohdin mennä nukkumaan eilen, kun piti katsoa, pystyykö pingispalloja uponneen laivan uumeniin lappamalla nostamaan laivan pintaan.