poistin eilisen kirjoituksen. Alkoi tuntua liian intiimiltä ja mouhaavalta.

Muihin asioihin palaan kaffepaussilla. Tai sitten kun keksin jotain sanottavaa.

**
no, nyt on se kaffepaussi. Eikä vieläkään mitään sen kummempaa sanottavaa.

Työnatinaa: olen nyt kahtena iltana pitänyt miitinkejä täällä verstaalla. Ja molemmissa oli ystäväni (pissipää) Majava. Olen majavakyllästetty.
Piällysmiähellä keitti majavuus yli - lupasi ottaa heebon puhutteluun, on meinaan kettuillut kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. En siis ole ollut yliherkkä, enkä ainoa uhrikaan.
Ja minä kun olin ajatellut, että se on vain minun yliherkkyyttäni, sitä että vieläkin olen täällä tuntosarvet ojossa. Ei ole aina helppoa olla työyhteisön ainoa nainen. Nuori sellainen.
(en kyllä usko, että puhuttelusta mitään tulee...mutta onhan se mukava tietää, etten ole ainoa joka saa näppylöitä)

Kotinatinaa: Pikkusiskon uhmaikä kasvaa kasvamistaan. Maanantai oli päivistä riemukkain. Pääsimme juuri ja juuri päiväkodin portin ulkopuolelle, kun kimuli repesi valtaisaan hemuliin (Pikkusiskoismi, vrt: "äiti, kissalla on hemuli"). Typykkä olisi halunnut seista rattaiden takana korissa, minä halusin, että hän istuu, koska maa oli liiraavan loskainen ja takapainoisen kärryn työntäminen olisi ollut hankalaa.
"joko istut kyytiin tai kävelet. Nää on vaihtoehdot"
"seisomaan. mä meen seisomaan"
"ei nyt, nää on tällä kelillä hankalat työntää. Joko istut tai kävelet itse"
"mä meen seisomaan" (pyrkii kyytiin)
"ei käy. jos haluat kyytiin, menet istumaan"
"seisomaan" (erittäin jääräpäisesti)
"jos haluat kyytiin, tulet istumaan" (nostan naperon kärryyn, taivaat ja maat repeävät)
"mä haluun kävellä" (ulisten ja karkuun pyrkien, tästä eteenpäin kaikki Pikkusiskot luetaan huutokarjunnalla)
"sä valitsit kyytiin menemisen" (typykkä pyrkii karkuun, minä tasapainoilen kärryjä eteenpäin, pitelen toisella kädellä lapsesta, ettei putoa pää edellä tantereeseen, toisella kädellä yritän laahata tyttöjen varustekassia)
jatkuvaa huutoa ja ulinaa. Seuriksen kohdalla lentää saapas.
"mä haluun kävellä!" (mietin sekunnin murto-osan, nostanko saappaattoman tytön kävelemään, mutta jatkan matkaa)
"misson mun saapas, mun varpaat palelee. mullon kylmä mun varpaat palelee" (riisuu hanskojaan, ne putoavat vesilätäkköön, kerään hanskat ja jatkan matkaa. Vastaan tulee entinen naapuri, silmät tapillaan)
"mun sormet palelee, misson mun hanskat"
"sä heitit ne itse pois"
"mä haluun kävellä"
kotiportilla nostan tytön rappiksen eteen odottamaan, vien rattaat varastoon, kannan spaghetiksi muuttuneen kotiovelle, hraHakkarainen on kuullut ulisevan hissintulon ja avannut oven valmiiksi. Typykkä yrittää karata isän syliin nyyhkyttämään.
"me selvitetään tää nyt. Tää ei ole isän asia"
"isäisäisäisäisä"
huutoa ja mekastusta vartin verran, muksu tiukassa sylissä: "pissahätä, mä pissaan sun päälle, tulee oksennus, mä en nää mitään, mua sattuu isäisäisäisä!". Lopulta lapsi painautuu syvään huokaisten liki, katsoo silmiin.
Ruuanlaittoon, Pikkusiskon huomiosta mustasukkaiseksi tullut Isosisko vetää hemulit siitä kun piirtäminen ei onnistu. Isoveli tulee kotiin sen näköisenä, että on laskenut kuraista mäkeä pää edellä. Miten voi olla mutainen päästä vaan ei jaloista?
Ja vaikka siinä hetkessä se kaikki on niin rasittavanturhauttavanväsyttävää, se kaikki tuntuu nyt niin suloiselta.