pitkän pitkä päivä. Kello tuntuu jumiutuneen alkuasentoonsa. Ulkona sataa. Sisällä on viileää. Varpaita paleltaa. Yleistä natinaa.

Mistäköhän tänään kirjoittaisin?
HerraHakkarainen kyllästyi vihdoin ja viimein vaatesäkillisiin, jotka odottavat kuljetusta kirppikselle. Setvi omat vaatteensa kasaan mukaan. Kaukoviisaana puolisona soitin pelastusarmeijalle ja tarkistin vaatteiden vastaanottopisteen aukioloajan. Ei ollut auki se. Eteisessämme on säkkikaupalla pieneksijääneitä lastenvaatteita ja muuten vain hylättyjä aikuistenvaatteita odottamassa kuljetusta parempaan käyttöön.
En ole niin taloudellinen ihminen, että jaksaisin varata oman kirppispöydän. Lahjoitan mieluummin.

**

Olen viime päivinä pohdiskellut lapsukaisiani. Kuten aina. Mitäpä sitä ihminen muuta pohdiskelisi?
Miten erilaisia he ovat. Miten erilaiset oppimistavat heillä on.
Isoveli on selvästi akateeminen, suhtautuu oppimiseen, tietoon innolla, innostuneesti. Hän haluaa oppia. Hän haluaa tietää.
Isosisko on draamakuningatar. Hän opettelee itkien ja huutaen. Oppii silti huomaamattaan, melkein vahigossa. Joskus vähän rämäpäisyyttäänkin. Mutta oppiminen ei tuota iloa. Osaaminen on tärkeää. Hän kertaa leikeissään päivän tapahtumia.
Pikkusisko on vielä keskeneräinen, hänestä on vaikea sanoa mitään. Mutta sana hänellä on hallussaan. Jollain tavalla Pikkusisko tuntuu olevan kooste kahden ensimmäisen parhaista ja pahimmista puolista. Ja sana hänellä on hallussaan.
Istuimme eilen iltaa mummilassa. Pikkusisko sai mummilta tikkarin ja imeskeli sitä posket lommollaan. Tarkkaa vahtia pidimme, ettei kimuli vaeltele karkki suussaan. Taas kerran tyttö oli lähdössä pois pöydästä, mummi antoi ultimaatumin: "kun sä nyt lähdet ja laitat purkan suuhun, niin sä et sitten enää tule takaisin syömään näitä herkkuja". Tähän kimuli vastasi välittömästi, ilman mitään miettimisviivettä: "mä en ota sit purkkaa!" takaportti oli turvattu.
Varsinainen porsaanreikä koko tyttö: jos jossain on aukko, siellä on myös Pikkusisko.

Voi vitsi. Olisinpa kotona mujumassa!
Sitä odottaa ja odottaa jotain joka tulee ehkä huomenna. Tai joskus.
Alkais jo.