Kunpa osaisin kirjoittaa syvällisesti, merkityksellisesti. Lukisin suuria kirjoja ja puisin niiden herättämiä ajatuksia, seuraisin yhteiskunnallisia tapahtumia niin, että minulla olisi niistä jotain sanottavaa. Pah.

Suuret ajattelijat kirjoittavat päiväkirjoihinsa ja kirjeenvaihtoonsa ajatuksistaan, syvällisesti, henkevästi, älyllisesti. Minun säälittävä elämäni tuottaa pienenpieniä arkisia tarinoita, leipäreseptejä, uuninkäyttösuunnitelmia, analyysejä Saukista ja pikkuoravista.

1)    arkinen tarina. Tulin bussilla kotiin jostain. Takana istui nuori tyttö, joka kesken matkailun vastasi kännykkäänsä. Hänen hyvä ystävänsä oli yllättäin mennä paukannut naimisiin, tälle tytölle tuntemattoman miehen kanssa. Mies kuulosti puhelimessa luotettavalta ja kivalta, sopivalta siis ystävälle. Tytön oma suhde oli kariutunut alkukesästä, uusi mies oli jo kehissä. Ei selvinnyt, oliko heillä jo yhteenmuuttoaikeita. (oli pakko jäädä bussista pois, olin jo ajanut yhden pysäkin ohi).

2)    leipäresepti: kaksi eilistä perunaa hienona raasteena. Aamuiset kaurapuuronjämät. 5 dl vettä, suolaa 1 tl, pari rkl siirappia, pari desiä sihtiruisjauhoja, pussillinen kuivahiivaa (toinen pussillinen lattialle), vehnäjauhoja, rasvaa. Vaivataan tymäkäksi, kimmoisaksi taikinaksi, pyöritellään leiviksi, paistetaan n. 200, 20 min.

3)    uuninkäyttösuunnitelma: leivät, kalaruoka, pikkuleivät tai muu makea, uuniriisipuuro.

4)    Analyysi Saukista ja pikkuoravista. Lapset kuuntelevat joka armas päivä Saukkia ja pikkuoravia päivälevolla. Mikähän heitä siinä viehättää? Itse asiassa itseänikin naurattaa melkein joka kerta kun pysähdyn kunnolla sitä kuuntelemaan. Se on viehättänyt lapsia ties monenko sukupolven ajan: ”ElmerIIIIII!” Jostain syystä pikkuoravien huumori on ihmeen ajatonta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Syvällinen ajatus: kun katson käsiäni, huomaan kuinka paljon olen muuttunut, aikuistunut. Ennen käteni olivat sirot ja sileät, minulla oli kynsilakkaa, rannekoru. Nyt käteni näyttävät vahvemmilta: ne jaksavat kannatella lasta, niillä pestään tukkia, perunoita, pyykkiä, vaivataan taikinaa, hellitään lapsia. Niissä on karkeita kohtia, kynsien alla on taikinaa ja hiekkaa tahnana. Ne ovat tekevät kädet.

 

Ystävät rakkaat – älkää sanoko kurkkivanne ajatuksiini, siitä tulee ramppikuume! Ei mulla mitään ajatuksia ole.