Onko tänään melkein liikaa kirjoitettavaa? Niin monta asiaa pyörii mielessäni, enkä oikein tiedä, mistä aloittaisin.

Musiikki jäi mietityttämään ja houkuttelemaan aiheena, mutta mistä sitä lähtisi purkamaan?
Minulla on outo musiikimaku, se on selvä. En lähde edes erittelemään, millaisesta musiikista pidän tai olen joskus pitänyt. Sanotaan nyt vain, että aika ajoin olen ollut varsin yksin pitämisineni. Eikä nyt todellakaan ole kyse mistään margiaali-punkista.
On totta että musiikkimaku on muuttunut ja kehittynyt. Vaikkapa klassisen suhteen. En ole superaktiivinen klassisen kuluttaja, mutta kai kohtalaisen tietoinen kuluttaja kuitenkin. Joskus ennen Mozart tai Vivaldi (en todellakaan linkitä, etsikää itse wikipediasta!) edustivat kauneuden huippua ja kuuluivat kuunneltuihin.
Nykyään kannatan enemmän uuden ajan klassista. En välttämättä ihan kaikkein modernimpia, mutta kuitenkin lähemmäs tätä aikaa tulevia. Ja aina pitää hehkuttaa vain kertaalleen livenä kuulemani
Kaija Saariahon lauluja syntymättömälle lapselle paikallisen konservatorion oppilastyönä. Teoksen nimi oli varmaankin Château de l'âm, luulisin. Mikä kokemus!
Tai samoin, paikallisen musiikkiluokkien oppilastyönä tekemä
Carmina Burana - selkäpiitä vavahdutteleva kokemus, totisesti. Ja hieno teos muutenkin: mitä iloa, mitä erotiikkaa!
Summa summarum tähän: olen ruvennut pitämään klassisesta musiikista, joka haastaa kuuntelemaan. Joka haastaa kuulijaa. Ja mieluiten live-versioina.

Mutta sitten muu musiikki? Koskaan ei voi liikaa hehkuttaa tätä! Niin se vain on. Täältä näkyy löytyvän tutustumismateriaalia niille, jotka eivät tunne. Täytyy kyllä sanoa, että voipi jäädä tutustuminen aika valjuksi, jos ei yhtää tiedä mistä on kyse. Mutta komeat valitut palat tuntuu tuosta jälkimmäisestä linkistä löytyvän. (voi miten rupeankin piinaamaan herrakerhoa ja Piällysmiästä...)

Monesti joku tietty musiikki liittyy tiettyyn vaiheeseen tai kauteen elämässä. Niin kuin nyt Ultra Bra: Isoveljen ensimmäiseen kesään.
Tai Sir Elwood suunnilleen samaan ajanjaksoon.
Poliittisten laulujen eliittiä kuunneltiin kolme vuotta sitten, jonkinlaisessa nostalgia-huumassa, vaikka kummankaan kotoa ei punataustaa löydykään.
Paluu takaisin vanhoihin tuttuihin on jollain tavalla katkeransuloista. Musiikki puhuttelee ja koskettaa ja tuntuu silti jotenkin aikansa eläneeltä. Mielenkiintoista.

Palaan varmasti vielä musiikiajatuksiin uudestaan - nyt vatsa kurnii nälkää...

Kerro sinä musiikkimuistosi!
(jopas alkoi ajatus pätkiä, kun keskityin kuuntelemaan)