Luukku14: Tänä vuonna olen jotenkin onnistunut olemaan kuulematta oikeastaan yhtäkään joululaulua. Paitsi tyttöjen päiväkodin tapahtumaillassa alkuviikosta: typykät leikkivät ja lauloivat tip-tapia.
Eilen päädyin työ2 puitteissa tyylikkääseen glögitilaisuuteen, jossa laulaa luikautettiin muutama yhteislaulu - Varpunen jouluaamuna ja jotakin sellaista.
Laulaminen on ihanaa!
Parasta.
Ja joululaulut ovat melkein laulujen aatelia - kaikki vanhat tutut herkät tunnelmalliset, ne jotka tuovat todellisen joulun tullessaan, joita ei kunnolla pysty alusta loppuun laulamaan kun liikutuksen pala nousee kurkkuun.
Tänä vuonna suuresti minua puhuttelee En etsi valtaa loistoa

"Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa joss' sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin jos pieneenkin nyt joulujuhla suloisin
..."

Tarvitaanko yhtään enempää?

Mielleyhtymänä jatkan epäjouluisella Vladimir Vysotskin säkeellä:
"paratiisiksi muutamme majammekin, palatsi jos on varattu muille"
(Liritsheskaja, käännös Arto Rintamäki)

1130614.jpg

mitään muuta en halua.

**

Hah!
Työilmapiiri vanhan Piällysmiähen aikana oli hyvä.
Nyt se vasta hyvä onkin. Löimme UPM:n kanssa vetoa.
Ja minä voitin.
Sämpylästä.
Kyllä minä meidän väet tunnen sentään.