edit hiukan myöhemmin

Eilinen meni tyystin muissa maisemissa ja tunnelmissa. Ensin olin yhteistyöpaikkahaastattelussa - olen melko vakuuttunut siitä, että paikka ei ole minua varten, mutta en ole vielä valmis vetäytymään itse pois kisasta. Herrakerhossa on hyvät puolensa: tämä toiminta on sellaisella tavalla harrastelijamaista, ettei minuunkaan kohdistu suunnattoman suuria odotuksia, ja silloin työ on tyydyttävää: aina onnistuu yllättämään positiivisesti. Ja vaikka kukkarossa kilisisikin kivasti kokopäivätyö, se toisaalta luistelisi ohimoita ja aiheuttaisi ylenmääräistä perspiraatiota.
Nyt alkaa tuntua siltä, että kuherruskuukausi herrakerhon kanssa on ohi - jutut lentävät eikä enää kyräillä niin pahasti alta kulmien.

Eilinen jatkui herrakerhon kokouksella ja eräänlaisella myyntiesittelyllä. Ilo oli seurata asiansa osaavien myyjien koohellusta: tärkeinä asiakkaina ansaitsimme täyden neljän esittelijän huomion - alan slangi oli käytössä vaikka väellä olikin ylenmääräisen ruusuinen ja suorastaan vinoutunut kuva organisaatiosta. Puheviestinnän asiantuntijana antaisin hiukan pyyhkeitä myyjäväelle katsekontaktin ongelmista ja kädet puuskassa -asennoista, mutta yleisote oli hyvä. Tapani mukaan bongasin parhaat sloganit, joista ykkönen: "kivannäköistä fiilistä" ja kakkonen: "meillä on yksi hinta kaikille: luettelohinta, tukkuhinta, etukorttihinta ja -20% hinta" ja kolmosena tietysti pakollinen "me ollaan erilainen kuin muut".
Kysymystenasetteluosiossa mietin pitkään heitänkö eettismoraalisella, mutta pakkohan se oli. Kiusa se on pieninkin kiusa. Alemman kastin myyjät väistyivät nöyrästi syrjään ja päästivät isomyyjän ääneen. Vastaamista oli selvästi harjoiteltu, mutta silti heppu kiihtyi aavistuksen verran - kuinka edes kehtasin epäillä! Ja tähänkin kysymykseen vastaaminen onnistui vastaamatta oikeastaan ihan täsmälleen kysymääni asiaan. Sekin on taito (ja jättää mukavasti epäilyksiä tiedostavan kuluttajan sieluun) (minä en ole tiedostava) (haluaisin kyllä, mutta en ole varoissani).

Maanantaina katsottiin muksujen kanssa jaksollisen verran Muppeteja. Kuten olin arvellutkin, ne kolahtivat Isoveljen huumoriin kuin lekalla päähän, Isosiskosta miss Piggy oli hassu ja Pikkusisko ymmärsi minkä ymmärsi.

Palaan töiden pariin: eilinen kokous tuotti idean, jota olen kehitellyt - poikkesin vain pitämään luovaa taukoa täällä, sekä tietysti pöytäkirjan ja normaalit nakuttelut. Missä ihmeen välissä teen niitä kehittämisjuttuja, joita olen suunnitellut?!

*
prkl. Piällysmiäs antoi ymmärtää, että iltapäivystyskin pitäisi hoitaa. Illat on hankalampia kuin aamut. Sovittaisiin kunnolla. Olin jo lupautunut aamupäivystykseen. Työaikani on vain 20 h /viikko, ja tämä pulju johtaa jo yli 30 h...
voitaisiinko niitä päivystysaikoja edes rukata, kun ei täällä ketään käy?
prkl

**

ja vielä myöhemmin: kuka onkaan sanonut että nainen on jotenkin mutkikas keskustelukumppani? Hiisivie, vaikka kuinka mieheltä yrittää kysyä, ei ikuna saa vastausta. kehää kierretään ja kaarretaan, mutta asiaan ei päästä.
- Että minä päivänä nyt toivot minun päivystävän?
"no kyl aina sit tulee jotain ja sit voidaan sopia mut et jos kuitenkin nyt sovittais jotain et jos saatais joku systeemi"
- no noi illat on hiukan hankalia nyt tässä vaiheessa - lasten harrastukset ja kokoukset ja herraHakkaraisen toistaiseksi tuntemattomat iltatyöt. Mutta siis, milloin mun pitäis päivystää?
"no kyl aina sit tulee jotain ja ei tääl käy ketään ja mä ajattelin ett laitetaan sit vaan lappu luukulle jos ei käy. ett jos nyt joku systeemi saatais aikaan"

System disabled.

Päivän pelasti herrakerhon kunkku: kehittelemäni idea kehuttiin loistavaksi.