iltavuoro verstaalla. blääh, sanoo hän hikoillessaan.

Katselin eilen Supersize Me. En ehkä enää ikinä syö hampurilaisia. Paitsi omatekemiä. En kertakaikkiaan jaksanut kukkua dokun loppuun asti, mutta olin pahoinvoiva niin pitkälle kuin jaksoin katsoa. Ja nukuin ahdistuneen levottomasti koko yön. Uhh.

Pikkusisko-poloinen on kesäflunssassa. Taisi tarhaura tuolla vanhassa paikassa päättyä tällaiseen matalalentoon. Isosisko oli tänään puolipäiväisenä: lastenvaihto lennossa on päivän tunnussana. Isosiskon mielestä oli ihan ihanaa (ensimmäistä kertaa!) olla ilman Pikkusiskoa päiväkodissa: "kun voi rauhassa tehdä kaikkea." Uskonkin että syksyinen siirtymä, niin kurja kuin se periaatteessa onkin, tekee ihan hyvää tytöille. Saavat kasvaa omina itseinään, toisista erillään.
Huomista täytyy vähän katsoa: miten asiat sitten junautuvat. Verstaalla on nyt niin hiljaista, että voisin vaikka hoidella sairasta karhun (eikun kissan-) pentua.
Isoveli kunnostautui lapsenvahtina: hän jäi potilapsen kanssa kaksin siksi hetkiseksi kun vein Isokimulin hoitoon. Hienosti pärjäsivät - vaikka itseäni luonnollisesti hirvittikin. Isoveli oli lukenut sadun ja kun tulin kotiin, kuuntelivat musiikkia tyytyväisinä. Pikkusisko petautti itselleen sairasvuoteen olohuoneeseen, ja poti siellä kamelianaisena puolen aamua.
Käytin aamupäivän leipomiseen: jalkapallopojilla on huomenissa kotipeli ja kentänlaitaisvanhempien tehtävänä on järjestää buffetti. Hyvää harjoitusta loppukesän turnausta varten: kaksipäiväinen buffetti koettelee koko joukkueen järjestelykykyjä (mmm...! joukkueen maahanmuuttaja-äidit lupasivat turnaukseen jo heikäläisiä pasteijoita. Ne menivät kuin kuumille kiville viime vuonna). 

Matolääkitsin oikean kisun. Huvittavaa: yleensä kun Leevinkäistä ottaa päähän, se katoaa teille tietämättömille (sängyn alle, niin syvälle, että vain silmät kiiluvat). Nyt se selvästi aisti päättäväisyyteni tai oli poikkeuksellisen utelias. Pani vastaan viran puolesta, tuhisi ja puhisi, mutta ei sähissyt. Työnsi tassulla, vaan ei kynsillä, eikä rimpuillut karkuun.
Kissan paheksuva tuhina on huvittavaa: "phuh!" ja päälle närkästynyt marina: "iöööö".
Pikkusisko kannusti: "Leevi sä oot rohkee. Äiti, Leevi on tosirohkee!"

Taidan kaivella eväkset esille. Pari tuntia vielä tätä päivää jäljellä.