Pikkusisko alkuviikosta, kun olin hakemassa häntä päiväkodista:
"äiti, mulla on sulle yllätys. Se on täällä taskussa" (taputtaa haalarin taskua) "mä näytän sen sulle ulkona"
Lähdemme vaarustamaan kotiinpäin. Pikkusisko pomppii lätäköissä ja leikkii itsekseen.
"äiti, se on hävinnyt!"
minä: "ai mikä?" Pikkusisko penkoo taskujaan kaksin käsin.
Pikkusisko: "Se yllätys" Pikkusiskon naama kurmuilee itkun kynnyksellä 
Huokaisen syvään, joku pieni nippelisnappelis tarra on tietysti pudonnut päiväkodin lattialle tai jotain.
minä (alistuneena, takaisinpaluusta varmana): "no mikä se yllätys oli"
Pikkusisko: "jää."
Minä: "oliko sulla jäätä taskussa?" (epätoivoinen yritys olla nauramatta) "sulla oli jäätä taskussa kun se haalari oli sisällä? Laitoitko sä sen taskuun aamupäivällä?"
Pikkusisko (itkunsekainen naurunpyrskähdys) "joooo"
Minä: "kuule muru, kun se jää sulaa sisällä. Sulla taitaa olla taskussa pelkkä lätäkkö enää"
Pikkusisko (edelleen epävarmana siitä, pitäisikö itkeä vai nauraa) "ai joo"

Maailma on kova paikka pienelle, jäätkin sulavat taskuihin.

Tämä aamu oli sentään parempi: nyt kun on lunta maassa, on joulu varmasti lähellä. Pikkusisko on muuttumassa joulutontuksi, ja on kuulemma kohta matkalla Korvatunturille.

*

Projektihakemus meni läpi, ilmeisesti huhun mukaisena - summaa ei ole vielä vahvistettu.