Olen puolisilmällä seuraillut Häiriöklinikalla käynnissäolevaa likipitäen ikuisuuskeskustelua. Joka alkoi tästä postauksesta.
Yritän löytää sanoja ilmaisemaan mitä ajattelen, mutta olkoon. Annan tulla kompastellen ja tukka tutisten täydeltä laidalta:

Miksi ihmeessä jokin "korkeakirjallisuudeksi" (taikka -kulttuuriksi) leimattu olisi jostain syystä parempaa kuin viihde? Ja miksi ihmeessä dekkareiden luku tylsistyttäisi ihmisen?
Lukemisella on eri ihmisille eri funktioita: toiset nauttivat saadessaan vaivata mieltään, nauttivat sanojen kauniista soljunnasta, viipyilevistä kuvauksista ja tiesminkälie kirjailijan salaa tekoseensa ujuttamien symbolien, ikonien ja muun etsinnästä. Toisille tärkeämpää on lepo, se jota myös eskapismiksi kutsutaan: siirtyminen toisiin maailmoihin.
Sanonpa mikä minusta on vaarallista: leimata kevyemmän kirjallisuuden lukeminen huonoksi. Kun oikeasti pahasta on huonon kirjallisuuden lukeminen. Kevyessä kirjallisuudessa, viihteessä, hömpässä - miten sitä nyt sitten kutsuukin - on hyvin kirjoitettua, elävää, puhuttelevaa kirjallisuutta, erilaisia alalajityyppejä, on kirjoja ja kirjailijoita joita kannattaa lukea muustakin syystä kuin saadakseen päivittäisen eskapismin tarpeensa tyydytettyä. Huonoa kirjallisuutta taas on huonosti tehty kirjallisuus, liukuhihnalta tuotettu, lukijaansa aliarvioiva kirjallisuus: huonosti tehty työ. Esimerkkini huonosta joudun kaivelemaan lastenkirjallisuudesta: -70-luvun kaunistellut simppelit sadut ja vaikkapa Miinat ja Manut, joiden juonet ovat kuin alakoululaisen keksimiä ja joissa on toistuvia kielivirheitä.
Genre itsessään - viihde - ei ole huonoa, vain huonosti tehty työ on huonoa.

Joskus tuntuu siltä että korkeakirjallisuutta (-kulttuuria?) harrastavat haluavat pönkittää omaa erinomaisuuttaan katsomalla muita vähäisempiä pitkin nenänvarttaan, leimaamalla muut harrastukset vähäisemmiksi, huonommiksi, kevytmielisemmiksi.
Vienpä ajatuskulkua laajemmalle: katsooko himojumppaaja arkiliikkujaa pitkin nenänvarttaan? Katsooko harrastuksenaan gourmetkokkaileva tavallista arkiruokaa laittavaa alas? Varmasti jokaisella on tarve pönkittää omaa egoaan, oikeuttaa omaa harrastustaan, mutta olisi myös pystyttävä näkemään harrastuksen merkitys kuluttajalleen. Todellinen gourmet-kokki osaa antaa arvoa myös arkiruuan laittajalle, sillä hän näkee itsellään ja arkikokilla erilaiset päämäärät. Samoin himoliikkuja ymmärtänee, etteivät kaikki palvo ruumistaan temppelinä, mutta osannee ehkä silti antaa arvoa toisen yritykselle ylläpitää omaa kuntoaan. 

Erilaisia genrejä lukevat ihmiset etsivät tyystin erilaisia lukukokemuksia - ja on hyvin vaarallista lähteä arvottamaan lukukokemuksen merkitystä. Tai taide-elämyksen. Tai harrastuksen ylipäätään.
Kaipa korkeakirjallisuuden lukemistakin voi pitää eskapismina? Tämän tyylin lukija etsii pakoa arjestaan vain toisin keinoin, erittelemällä, analysoimalla, pohtimalla. Kun taas viihdesuuntautunut ehkä hakee lukukokemuksellaan jonkinlaista flow-tilaa. Kysehän on pikemminkin siitä miten kukakin nautintonsa saavuttaa. (soveltakaa vapaasti laajemmin!)

Sitäkin pohdin toisinaan, miksi jotkut tietyt teokset nostetaan korkeakulttuuriin kuuluviksi. Mikä pitää toiset teokset vuodesta toiseen kirjallisuudentutkimuksen sivuilla ja toiset taas myyntilistojen kärjessä? Ovatko kaikki korkeakirjallisuuteen luetut oikeasti korkeaa kirjallisuutta - vai onko sinne ehkä lipsahtanut jotain, joka toisin kriteerein voitaisiinkin lukea silkaksi viihteeksi? Mutta keisarin uusien vaatteiden tyyliin kukaan ei uskalla avata suutaan, ettei vain paljastuisi pinnalliseksi?

Ja sitäpä vasta pohdinkin, onko Mozart klassista vaiko hömppää? Olen taipuvainen ajattelemaan, että  Mozartin sävellykset - jotka kyllä ovat kauniita, herkkiä, ilmeikkäitä ja vaikka mitä - ovat ehkä sittenkin hömppää. Niissä on jotain liian kevytmielistä.

*

Hömpekö hapattaa aivot? (ja itsesaastutus selkäytimen ja vie näön!)
Eikö kuitenkin paljon vaarallisempaa ole unohtaa lukutaito kokonaan?
Eikö paljon tärkeämpää ole se, että sielulle on tarjoilla monenlaista ravintoa? Välillä arkisempaa välillä gourmeeta - ja jokaisella mahdollisuus valita, onko lihapullat-ja-muusi -päivä vaiko hienoksihakattua härjänseljäkettä perunapureella?
muistakaatten lautasmalli!