taas ollaan työviikon alussa. Onneksi-onneksi-onneksi tämä viikko on vähän kevyempi ja helpompi!

Taas juhlitaan syntymäpäiviä. Isoveljen viimeisetkin vieraat kävivät viikonloppuna, nyt alkaa sitten Isosiskon juhlaputki.
Täytyy myöntää, että tässä juhlahumun tuoksinassa yksi äitienpäivä tuntuu kovin turhalta. Täytekakkuja eri muodoissaan - muista herkuista puhumattakaan - on mässytetty viimeisen puolentoista kuukauden aikana ihan kiitettäviä määriä, ja juhlinta jatkuu vielä kesäkuun alkuun. Kyllä kahdessa kuukaudessa alkaa herkullisinkin kakku maistua puulta (tai muulta).
Äitienpäivän kunniaksi minulta oli koko viime viikon evätty pääsy lastenhuoneen pöydän alle (!) ja sunnutaiaamuna koko kauhukolmikko seisoi silmät kirkkaina sängyn vieressä arvuuttelemassa "onko se hereillä jo". Olihan se - ja sai lasten liikuttavia askarruksia sylin täydeltä. Tytöt olivat kangaspainaneet päiväkodissa liinat /pefletit, Isoveli oli koulussa ommellut pullean sydämenmuotoisen neulatyynyn ja iltapäiväkerhossa askarrellut ryhmyisen leskenlehden avaimenperäksi.

Perjantaina juhlittiin päiväkodilla äitienpäivää ja heti perään koululla kevätjuhlaa. Harmillisen vähän oli koululaisten juhlassa lasten omia esityksiä. Juhlan lopussa koko sali nousi seisomaan Suvivirttä varten, jonka lapset niin innokkaasti ja heleästi aloittivat ja itse nieleskelin taas kerran kyyneleitä laulun tahdissa. Miten voikin yksi laulu niin voimallisesti tuoda mieleen omat kutkuttavan jännittävät kevätjuhlat, todistukset, kireälle vedetyt letit? Tiedon siitä, että pitkä huoleton kesä paljaine varpaineen on aivan lähellä? Miten suurta ja ihmeellistä onkaan, että oma pieneni liittyy siihen suomalaisten koululaisten ketjuun, joille jojoutuiarmasaika merkitsee vapautta, kiireettömyyttä - kesää jolloin aurinko aina paistaa.
Suvivirsi oli myös Isoveljen kastevirtenä.
Vieläkin, vaikka kesälomani on tänä vuonna lähinnä naurettava, kesä itsessään merkitsee aurinkoa, kiireettömyyttä, paljaita varpaita. Ja se alkaa Suvivirrestä, Suvivirrellä.
Symbolina Suvivirsi on ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin joulun alla En etsi valtaa loistoa. Niissä on minulle se aito vuodenajan sanoma.
Kesä häämöttää jo kulman takana.

        584952.jpg

       584954.jpg

Eilisen iltalenkin satoa, ihan kotikulmilta.

     584946.jpg

ja kollilöllerö.

Kyllä nyt piinaan teitä kuvatuksilla!