Mitä elämäntapojen totaalinen muuttaminen vaatii?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yhtenä iltana tuli pakottava tarve kaivaa verenpainemittari kotelostaan ja tehdä tarkistus. Paineelle on totisesti tehtävä jotain, en voi enää lykätä sitä tosiasiaa mihinkään. Jotain pysyvää. Tai/ja mentävä lääkäriin. Kesällä se oli parempi, ei hyvä, mutta sentään sallituissa rajoissa.

 

Olen skannannut läpi ruokavaliotani ja tiedän että olen lipsunut: aavistus enemmän suolaa sinne, vähän maukkaampaa rasvaa leivän päälle... pieniä asioita. Olen huomaamattani jäänyt sohvalle lököilemään, mennyt bussilla kävelemisen tai pyöräilyn sijaan.

 

Nyt on muututtava. Minun on muututtava, muutettava tapojani pysyvästi. Se on pelottavaa, voiko siinä onnistua? On seurattava syömisiä kunnolla, vakavasti. Tähän asti olen tuudittautunut siihen, että syön suurinpiirtein siedettävän hyvin. Se ei riitä enää.

Salmiakkia olen vältellyt, täytyykö nyt lopettaa salmiakkipurkkakin?

 

On ryhdyttävä liikkumaan, harrastamaan liikuntaa – säännöllisesti, monta kertaa viikossa. En haluaisi mitään aikatauluun sidottua. Inhoan jumppaa. Inhoan lähtemistä. Sen on oltava helppoa. Kaivoin kävelysauvat esiin ja pistelin koelenkin. Ei paha. Ei tullut sitä tunnetta, että sukset ovat unohtuneet.

 

***

Luen Townsendin Adrian Molen päiväkirjoja. Teinivuosina pidin niistä valtavasti, hauskaa lukemista. Nyt ne vasta hauskoja ovatkin, aikuisen näkökulmasta.