Joskus on hauskalla tavalla täysinäisiä päiviä. Niin kuin tänään.
Lapset alkoivat aamulla inuta....eikun aloitetaan ihan alusta parin päivän takaa: nimittäin muudan tuttavaperhe on muuttamassa lähitulevaisuudessa Suureen Maailmaan ja sen kunniaksi he järjestivät pihakirppiksen - päästäkseen eroon turhasta roinasta (henk.koht. kuvittelin että sitä turhaa roinaa olisi ollut vielä paljon enemmän. Meillä olisi ollut)
Isosisko osti sieltä eurolla jonkun hessuhopovideon ja Isoveli jonkun toisen hassun videon. Pikkusisko - tavoilleen uskollisena - osti jonkun pehmolelun, niitä kun ei koskaan ole tarpeeksi, eikä ainakaan riittävästi.
Me yhteisesti ostimme Isosiskolle uuden ja suuremman polkupyörän.
No, tänä aamuna siis naperot alkoivat inuta että heidän on saatava Katsoa (kyllä, se kirjoitetaan juuri näin!) sitä hessuhopoa.
Lupasimme sillä ehdolla, että sen jälkeen he tekevät kaiken mitä me keksimme käskeä. Ja nauroimme kammottavaa salaliittolaisnaurua muaHHAAHHHAA!
Isoveli lupasi hövelisti, että hän tulee vaikka kauppaan meidän kanssamme.
Videotuokion jälkeen käskytimme kauhukolmikon pyörille, paitsi Pikkusiskon joka otettiin tarakalle kyytiin ja lähdimme sotkuilemaan kohti kirjastoa.
Tuli sellainen ihanan huumaantunut olo - tiedättekö kun haaveilee jostain (yhteisestä pyöräretkestä kirjastoon?) ja se sitten toteutuu. Ne ovat jo niin isoja.
Polkeilimme keskustaan, kävimme kirjastossa ja Pikkusisko kävi vessassa.
Tutustuimme ihan oikeassa galleriassa Isosiskon kuvataidekerhon sarjakuvanäyttelyyn ja näimme Isosiskon hengentuotteet. (hienoja, totta kai!)
Menimme ravintolaan syömään ja Pikkusisko söi jo toisen kerran elämässään ravintolassa jotain muutakin kuin pelkät ranskanperunat. (Ne ihan oikeasti ovat jo niin isoja!)
Ja meillä oli koko ajan hauskaa ja leppoisaa ja lapsia nauratti kun meidän kavala kostomme (muahahhaa!) olikin ihan hauska juttu.
Koto-oleilu jatkui yhdessä Pomppivien kanssa.
Paistoin lettuja, söimme yhdessä pihalla.
Survoin Isosiskon leirikamppeet kasaan ja sitten olikin jo ihan ilta ja lasten aika mennä nukkumaan. Ja koko päivä on ollut ihan mukava ja leppoisa ja täynnä, eikä ole ollut yhtään tyhjää eikä tylsää paitsi ehkä lapsilla välillä.
Ja minua lohduttaa suunnattomasti se, ettei ihan vielä ole perjantai vaan joku muu päivä, ja lomaa on jäljellä muutama päivä enemmän kuin aamulla luulin.

*

Hämmentävää oli huomata se, että vaikka pyöräilimme ihan tosi rauhallisesti ja kotiintullessa Isosiskon kanssa taluttelimme useammankin mäen ja pidimme vielä juomatauonkin, emme siltikään kuluttaneet matkaan juurikaan sen enempää aikaa kuin bussi.
NOTE TO SELF: ei kannata polkea edes töihin niin kovaa että näkee punaista. EI kuitenkaan ole yhtään sen nopeampi. Voi mennä tyylillä rauhallisesti. Eikä ole sen jälkeen yhtään niin hikinen.

Isosisko on lähdössä leirille. Jännittää.
Sekä minua että kimulia.

*

Luin Emily Giffinin kaksi muuta hömppäkirjaa (kunpa vain muistaisin niiden nimet - ehdin jo palauttaa ne kirjastoon!). (höh, no ne löytyvät linkin takaa - olen lukenut kirjailijan kaikki suomennetut opukset nyt viikon sisään)
Mainioita. Sattumalta sain ne lainaan yhtäaikaa - loistojuttu, sillä ne muodostivat parin, jossa kumpikin tekonen kertoi kutakuinkin saman tarinan eri henkilön näkökulmasta. Varsinkin jälkimmäinen osa oli erinomaisen onnistunut.

Jatkoin myös seikkailujani Donald E Westlaken Dortmunder-sarjan parissa, leppoisaa luettavaa sekin, sellaista kevyttä kesädekkaria, jossa ei tapahdu mitään kammottavan pelottavaa, ei yliluonnollista, ei psykologistrillerillistä eikä muutenkaan mitään inhottavaa. Sellaista perusryöstelyä vain. (toivotonta, en muista liioin tämän kirjan nimeä!)
(ankaran googletuksen jälkeen selvisi: Älä turhia kysele)

*

Eikä sitten juuri muuta tämän päivän osalta.