höh.
Kirjoitin innoittuneen ja hehkuttavan kirjoituksen McGrathin Dawkins-harhasta. Ja se katosi bittiavaruuteen ennen kuin ehdin kunnolla enteriä painaa.
höh.

*

Luin viikonloppuna Dawkinsin Jumalharhan loppuun. Tai no - luin ja luin - suunnilleen kolmen minuutin tai sivun välein sain hepulikohtauksen, heitin kirjan seinään ja haastoin poloista HraHakkaraista väittelyyn aiheesta.
Tuotoksessaan Dawkins marssittaa näyttämölle komppaniallisen kavereitaan tiedemiehiä ja vihollisiaan teologeja, joista ensimmäiset kätevästi tältä vuosituhannelta ja jälkimmäiset vielä kätevämmin tuhannen vuoden takaa. Sivukaupalla Dawkins käyttää sen todistelemiseen että muuan saksalainen ubersekopää oli kristitty mutta kätevästi siinä sivussa unohtaa tyystin sen mitä tapahtui suuressa ja mahtavassa totalitaarisen uskonnottomassa naapurivaltiossamme. Näppärää todisteiden käyttöä.
Dawkinsin näkemyksen mukaan maailmankaikkeuden ja ihmisen syntymä on äärimmäisen epätodennäköistä - onnekkaan sattuman tulosta, jota evoluutio onnekkaasti työntää eteenpäin.
No, kukin kutsuu sitä tavallaan.

Kimmastuin kirjasta jopa siinä määrin, että lapsetkin alkoivat kysellä mitä luen ja miksi. Työskentelin epistolan surkeaan loppuunsa asti ja vein sen pikapikaa kirjastoon, etteivät viattomien mielet myrkyty.

Samalla reissulla sain varaukseni McGrathin Dawkins-harhan - ja tavoilleni uskollisena aloin sen lukemisen heti bussissa. Jo johdanto sai minut vetämään leppoisan syvään henkeä ja loppumatkan istuin onnellisesti hymyillen ja lukien.
Siinä missä Dawkinsin retoriikka on hyökkäävää ja onttoa, käy McGrath tyynesti onttouksien ja hyökkäävyyksien kimppuun osoittaen tyylikkäästi - elegantisti suorastaan - puutteet ja epäjohdonmukaisuudet. Teksti on selkeää, luettavaa, johodnmukaista - kaunista ja riittävän yksinkertaista.
McGrath kysyy juuri oikeat kysymykset: miten pitäisi määritellä usko ja uskonto, mitä on maailmankatsomus ja miten se suhteutuu uskontoon, mitä on jumalusko ja mitä hengellisyys.
Lohdullista.

*

Nyt alkaa herrakerho, lienee syytä lopettaa ylenpalttinen hehkutus.