Voihan vietelö!
Vastarintaliikkeen tarina alkaa eilisillalta. 
Kun kotiuduin eilen herrakerhon jäljiltä, oli Viiru turvallisesti kotona. Kotivalolla on päässään jättisuuri lampunkuuppa, se on kiedottu joustoleikkaussalisukkaan ja sen pöksyissä on vuodonrajoitin. Se oli nälkäinen kuin hyeena ja nukkui ruokapaikallaan, pää lautasella. Minut nähdessään se alkoi valtaisasti kehrätä ja hoiperteli moikkaamaan.
Illan mittaan se virkistyi ja oli maailmanparaskissa. Mutta lääkärinilkimys oli antanut ruokarajoitteen, joten edes hellyyttävä kehräntä ei auttanut.
Eikä se ollut tyrä, vaan erehdyttävästi tyräksi naamioitunut jättisuuri mätäpaise. Hoitona leikkauksen ja siistinnän jälkeen kotona annettava antibioottikuuri.

Herrakerho käsitteli yhden visaisen asian ja melkoisen määrän muuta kirjattavaa.

Ja kaiken tämän uuvuttamana havahduin sikeästä unestani tismalleen kello 02.00 ja aloin murehtia erilaisia asioita. Viiru, joka oli käpertynyt suloisesti jalkoihini heräsi ja tulkitsi kääntelehtimiseni niin, että kaipasin kevyttä kissamaista unilaulantaa. Onnesta soikeana Viiru alkoi kehrätä ja kehräsi seuraavat kaksi tuntia liki tauotta niin kovaäänisesti että yläkerran koirat heräsivät ja niiden oli pakko pedata petinsä parkettilattiallaan uusiksi. Minä puolestani muotoilin herrakerhon päätöslauselmia aukottomiksi.
Sen verran Viiru sentään piti kehruutaukoa, että kävi kuuppa kolisten leikkimässä muutamia hetkiä, mutta palasi jälleen viihdyttämään minua.
Viimein hautauduin kuin struntsi pää tyynyn alle ja nukahdin herätäkseni univajeisen vapisevana kaikkien aikojen aamuun.

1. Se pahuksen antibioottikuuri Viirulle. Olin yön pimeinä tunteina laskelmoinut käyttäväni hyväksen kisulaisen pohjatonta ahneutta ja parin vuorokauden aikana kulminoitunutta nälkää. Ajattelin noin vain ujauttaa pillerinpuolikkaan jonkun herkkupalan sisällä kisulaisen kitaan.
No, ajatellahan toki saa. Viiru puolestaan ajatteli oksentaa sen kaarella lattialle.
Tästä lannistumattomana kaavin tabletin oksennusvaahdosta ja liuotin sen vesitilkaan ja spruuttasin kissan kitusiin. Jonka Viiru luonnollisesti oksensi kaaressa lattialle.
En lannistunut vielä tästäkään, joskin keskityin toviksi puuronkeittoon ja annoin kissan syödä lääkkeillä myrkyttämätöntä ruokaa kupunsa pullolleen.
Kun jälkikasvu keskittyi puuronsyöntiin, otin tuhdin niskaotteen kissasta ja survoin tabua niin syvälle kurkkuun kun kykenin, hraHakkarainen - kokenut koirankasvattajan lapsi - otti kissan kuonosta kiinni ja hieroi kurkkua (se tepsii koiriin!), mutta kissapa ei nielaissut vaan alkoi vaahdota kuin vesikauhuinen ja oksensi pillerin kaaressa lattialle.
Pinteestä vapautunut kissa riensi lastenhuoneen uudelle matolle auraamaan pahaa makua pois leukapielistään ja minä kirosin eläinlääkärit, jotka eivät rutiinisti huomaa leikata nukutettujen, lääkinnäntarpeessa olevien kissojen kynsiä. Viirun edellisestä kynsienleikkuusta on reilut pari viikkoa ja sen kyllä näkee - erityisesti käsivarsissani.

2. Tässä vaiheessa olin nälkäinen ja huomasin, että lapset juoksevat yöpukeissaan, ja lisäksi että Isoveljellä on liikuntaa koulussa. Etsin lapsille vaatteita ja Isoveljelle jumppakamppeita ja voitelin itselleni voileipiä sekä teettelin teetä.
Kun olin syönyt puolikkaan leivästäni, tuli Isosiskolle kriisi eilisillan esityksestä, koska hän ei saanut olla enkeli jolla on kauniit vaatteet vaan hänen piti olla "tyhmä lukija" (sivumennen: seimikuvaelma oli ihana ja minua alkaa niiskututtaa kun vain ajattelenkin sitä. Niin harras kuin vain lasten kuvaelma voi olla, mitä nyt Joosef tuuletti jälkikäteen. Ja omani: Isosisko sujuvasanaisena lukijana ja Pikkusisko suloisena kynttilätyttönä!)
Niinpä sylissäni istui kiukkuinen kimuli ja edessäni leivänpuolikas odottamassa syödyksitulemista. Ja samalla huomasin myös, että kissa juoksee kuupatta ja tajusin että se on otettava kiinni ja vangittava kuuppaansa ennen lähtöä.
Ja kellokin oli jo yli kaikkien sallittujen aikarajojen.
Pikkusisko istui sohvassa unelmoivan näköisenä pikkarit käsissään.
Tajusin, että en oikeastaan olekaan niin kovin nälkäinen.

3. Jollain ihmevenksauksella sain kakarat ulos ovesta suunnilleen ajallaan (Pikkusisko veti hepulit kun maalasin silmät päähäni liian nopeasti, eikä hän ehtinyt "yllättää" pukemalla ulkovaatteet sillä aikaa ja Isosisko veti hepulit kun yritin jouduttaa hiusten kampaamista, mutta mitäpä niistä.)
Löntystimme kohti päiväkotia kun molemmat tytöt yhtäkkiä pysähtyivät ja alkoivat hokea "tuolla on joku eläin, äiti tuolla on joku eläin!" Minun mielestäni naapuritalon ovella seisoi poroksi naamioitunut roskasäkki, mutta tytötpä katsoivat ihan eri paikkaan, pensaiden alle ja siellä totisesti oli pikkuinen kisu, joka tuli iloisena häntä pystyssä meitä tervehtimään ja meinasi kiivetä Pikkusiskon syliin.
Mistä lie karannut. Koko matkan päiväkotiin pohdin, pitäisikö minun palata takaisin ja viedä kissa meille ja ottaa yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan. Mutta totesin, että en mitenkään voi järkyttää toipilaskissan toipumisrauhaa edes toiseen huoneeseen suljetulla vierailevalla tähdellä. Kansalaisvelvollisuuteni toki täytän jos kisu on vielä kulullaan kun pääsen takaisin kotiin.

4. Kun päästiin päiväkotiin, Isosisko astui naulakoiden luona harhaan ja loukkasi itsensä. Kun päästiin päiväkotiin, huomattiin että Pikkusiskon tonttulakki olikin kotona ja siitä meinasi tulla kriisi. Ja kun päästiin tähän vaiheeseen asti, oli minun bussiin ehtimiseni hyvin ohuen toivon varassa.

5. Ihme ja kumma. Ehdin bussiin.
Mutta huomasin, että olin ottanut bussimatkalukemiseksi kirjan, jonka juuri olin lukenut loppuun. Kuka pirskules oli sekoittanut kirjakasani?
En siis voinut muuta kuin murehtia lisää. Ja niin sitten murehdin.
Kun pääsin töihin, olin sitä mieltä, että tällaiset aamut pitäis kieltää ja ensimmäisen tunnin verran ärhentelin kompuutterilleni niin, että UPM meinasi hermostua huokailuuni.

Onneksi töitä on riittänyt melkein koko aamuksi ja paikkasin aamun ruokavajetta läheisessä pullapuodissa. Eiköstä vaan että tällaisen aamun jälkeen saa vähän hemmotella itseään?

Luukku 19: joulutoimikunnan päätös jouluruuasta: Joulutoimikunta piti puhelinkokouksen. Pomppivan sovinistin porukka on lihavastuullinen, me vastaamme bataattiperunasta ja rosollista. Jokainen tuo pöytään viimevuotiseen tapaan hyvyyden, kivuuden ja tarjouksen. Kummikimuli lupasi tehdä hulahulaa jälkkäriksi. Ja minä sanoin, että me teemme sitten ticoticoa tai pogopogoa. En vielä tiedä kumpaa.

1113957.jpg

tämä ei ole ticotico, kun en vielä tiedä miltä se näyttää. Mutta jälkkäri kumminkin.