Vaatehuone raivattu, hurraat sille!
Pakastinta tyhjätty kiitettävästi, hurraat sillekin! Justiinsa työnsin uuniin mustikkapiirakan: pohja tuntemattomasta syystä hankitusta murotaikinapakasteesta, marjat erinäisten pussien pohjilta ja viimekesäisestä mustikkasadosta. Kuivatavarakaappien tyhjääminen onkin jo huomattavasti kinkkisempää.
HraHakkarainen esimerkiksi tyhjensi lattialle purkillisen vanilliinisokeria. Siinä on puolensa ja puolensa. Tyhjääminen itsessään kävi sentään vaivattomasti. Jopa vauhdikkaasti. (itse olisin kyllä tyhjännyt sen ennemmin vaikka kermavaahtoon, mutta tapansa kullakin)
Esim. se, että nyt kun imuroi, tuoksuu ihanasti vanilliinisokerille joka soppi. Mutta myös se, että tarvitsisin ihan välttämättä vanilliinisokeria ruuanlaitossa nyt ihan hetikohta.
Että kannattaako nyt hetikohta mennä kauppaan ostamaan vanilliinisokeria? Ehkä en ostakaan, vaan teen jälkkärini ilman sitä, ja ostan jotain superhienoa vanilliinisokeria vasta siihen uuteen keittiöön.
Ja mitä yhdestä mausteesta, arvatkaas kun arvon tätä samaa ajatuskuviota jokikisen kipon, kupin ja purnukan äärellä! Että käytänkö tätä vielä tällä viikolla, entä uudessa keittiössä? Investoinko uuteen kattilaan vaiko en?
Reunoistaan lohjennut lautanen...josko kuitenkin jonain päivänä tulee hätätilanne jossa tarvitaan juuri tätä reunoiltaan lohjennutta lautasta että maailma pelastuisi, ja minä olenkin heittänyt sen menemään?
Kuinkas sitten suu pannaan?

On muuten kummallinen tuo ihmismieli. Vaikkei sitä vanilliinisokeria ole taloudessamme tällä hetkellä missään muualla kuin imurin vatsassa, tuoksuu täällä minun mielestäni ihan selvästi vanilja.