kotona yksi pieni karhunpoika sairastaa.
Minä sorvaan (ihan kohta) esitelmää. Tai alan puunata verstaan lattiaa - hyvä kun ihmisellä on vaihtoehtoja.

*

Jaa viikonloppu?
Paras hetki oli sunnuntai-ilta: Pikkusisko-poloinen kömpi itse vapaaehtoisesti jo alkuillasta peiton alle potemaan ja me isot lönötimme sohvassa. HraHakkarainen luki, Isosisko luki ja lauleli, minä purin patoutunutta käsityöenergiaani ja Isoveli röhnötti kainalossani höpöttelemässä. Olimme vain ja juttelimme.
Sellainen hetki, jolloin ohikiitävästi oivaltaa että hei! noihan on jo ihan ihmisiä! Niillä on mielipiteitä! Näkemyksiä! Ihan oikeita ajatuksia!

*

Olen kirjaton, Isoveli kähvelsi Riistanvartijan perheen sen jälkeen kun olin lukenut pari lukua ääneen.