aamuna ei olisi yhtään tehnyt mieli herätä. Eikä nousta. Eikä lähteä töihin. Eikä yhtä mitään.
Taas - tiedä monesko yö jo peräkkäin - en saanut nukuttua. Heräsin levottomasta unesta viiden nurkilla ja valvoin kuuteen. Nukuin puoli tuntia ja herätyskello repi pystyyn, armottomasti, kesken uuden levottoman unen.
Pikkusisko nukahti illalla hirmu myöhään. Ja itki aamulla: "mä meen äidin ja isän sänkyyn köllöttelemään" - miten minun olisikaan tehnyt mieli myöntyä. Kömpiä unentuoksuisen pörröpään kanssa torkkumaan.

Vaikka valvominen on tuskallista - silti rakastan elokuun öitä. Ne ovat tarpeeksi pimeitä, syksyntuoksuisia. Ja päivien lämpö viipyilee aavistuksena, ei vielä anna periksi öiden viileydelle.

*

Ja nyt sitten ottaa päähän. Sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Työ ei huvita eikä luista. Ajatus harhailee.
Eilen illalla nuija kopsahti pöytään: se on virallista. Työ2 alkaa syyskuun alusta.
Heti iski paniikkiahdistus ja kauhu. Entä jos siitä tuleekin kauhutyö? Entä jos en osaakaan? Entä jos tulee henkilökemiallisia ongelmia? Entäjos entäjos? Ja miten voinkaan luopua vapaista, leppoisista päivistäni?
Vähemmästäkin alkaa päätä särkeä.

*

Hanskamies tupsahti taas tekemään parit hanskamallinnukset. Se on värjännyt haiveniaan! (liekö nainen kierroksessa?)
Itse pääasiaan päästiin vasta tunnin jutusteluiden loppupuolella. Mutta sivuasioina käsiteltiin ainakin kielikurssien tarve. Että jos joltain sattuu löytymään ruotsin kursseja C-kasetilla, niin voipi postittaa sitten Hanskamiehelle. Taikka vaikka minulle.
Jotenkin liikuttavan näköinen tuollainen setäihminen: hiuksistaan läpikasvanut, yksinäisen miehen perusvaatetuksessaan: tuulipuvussa ja lenkkareissaan ja ne värjätyt puolipitkät sivukutrit pyöräkypärän alta höyryämässä. Teki lähtöä taas ovisuussa ainakin kymmenen minuuttia, poistui vasta kun seuraava kävijä tunki väkisin ovesta sisään: "yks juttu ihan pikaisesti vielä"
Lupasin heikkona hetkenäni oikolukea Hanskamiehen seuraavat hengentuotteet.

*

Muistattekos Tenavat-sarjakuvaa? Ja siitä Kutri-tyttöä, joka roikotti kissaa sylissään veltosti poikittain? Täsmälleen sillä tavalla Pikkusisko kanniskelee Viirua. Tukkaa tytöllä vain on paljon vähemmän.

*

Isosisko oli maailman onnellisin: olivat saaneet eskarikirjat. Ja olivat tehneet eskaritehtävän.
Isoveli oli maailman kiukkuisin: olivat saaneet aapiset. Ja kotitehtävääkin tuli kokonainen sivu.
Kentänlaitaisvanhempien puheista päätellen emme olleet ainoa perhe, jossa elettiin samoissa maailmanalun ja -lopun tunnelmissa.