päivä melkein pulkassa.
Työpäivä siis - sitten alkaa elämä.

Olen veivannut viimeistä opiskelutyötäni, ja suurin lukko avautui reippaammansorttisella googlettamisella sellaiseksi, että työhön tuli joku järki.

Viikonloppuun mahtui pieni ja aika iloinen työkeikka, hauska ja nauruntäyttämä tapaaminen ystävien kanssa ja ihan vaan lököttelyä kotisohvassa.
HraHakkaraisen kannustamana yritin tutustua uuteen kompuutteriin ja aloin hiljalleen oivaltaa, miksi ammattilaiset arvostavat mäkkiä työkaluna. Se on varmaan aika käypä kapine, jahka vain opin sitä käyttämään. Edes jotenkuten.

Alkaneessa viikossa ohjelmaa siedettävä määrä, viikonloppuna tulossa se lasten odottama työkeikka.

Aurinko paistaa.

Voisiko parempaa ollakaan?

*

Viikonloppuna kun puuhastelin uudella kompuutterilla, yritin tutustua kuvaohjelmiin. Saimme koneen pyörittämään kuvakavalkadia suunnilleen vuoden ajalta: edelliskesästä tähän päivään.
Mitä ihmettä lapsukaisilleni on tapahtunut?
Mitä ihmettä Isoveljelle on tapahtunut - ihan muutamassa kuukaudessa?