voihan sikaflunssa!
Ahdistun liki suhteettomasti: mielikuvissani riudumme kotinurkissa ruuattomina, pari lasta itkee vaimeasti nälkäänsä ja yksi yskii voipuneesti kuolemankielissä. Mitään ei ole tehtävissä, ei ruokaa eikä terveydenhuoltoa. Koko seutukunta autioituu kuin ydintuhon jäljiltä.
Siksi yritän olla ajattelematta.

*

Aamu ei mennyt aivan putkeen.
Unohdin (miten voin??) Isoveljen syntymäpäivän. Unohdus johti siihen, että unohdin myös eilen paketoida hänen lahjansa ja hakea karkkia koulussa tarjottavaksi.
Miten voi sellaisen asian unohtaa?

En ole edes keksinyt kunnon rangaistusta itselleni mokomasta unohduksesta, mutta vannoin että ihan varmalla muistan tänään leipoa edes kääretortun iltapalalle.
näkis vaan.

*

lievää mielialan laskua huomattavissa.

Kolme yötä peräjälkeen olen nähnyt voimallisia meriaiheisia unia. En pitkästytä ketään selittämällä niitä, mutta kerron kuitenkin sen verran että meri ja erityisesti valaat esiintyvät aina unissani voimallisina, ikään kuin merkityksellisinä symboleina.
Yhtenä yönä seikkailin jäänmurtajalla, seuraavana yönä unissani oli delfiinejä ja viime yönä ruokin miekkavalasta.
Joskus aikaisemminkin nimenomaan miekkavalaat ovat esiintyneet unissani tavalla, joka ihmetyttää: mitä asiaa näillä suurenmoisen suurilla eläimillä minulle on? Mitä ne symboloivat? Miksi havahdun juuri näistä unista tunteeseen, että uni /nämä eläimet kertovat minulle jotain, mitä en kykene tavoittamaan?

Unet ovat muutenkin merkillisiä. En tiennyt tietäväni sanaa "bequerel" ennen kuin sitä eräässä unessani tarvitsin, säteilymittauksia suorittaessani.
Älkää edes kysykö.

Epäilen ettei mikään unientulkinta tunnista moista sanaa, epäilen vähän jopa miekkavalaan löytymistä unientulkintaoppaista.
Jotain merkitystä miekkavalaudella on: ne kaikkein merkityksellisimmät valaat ovat aina miekkavalaita.
Jos jollakulla on näkemystä asiaan, kuulen mielelläni!

*

Hain eilen kirjastosta ja luin samoin tein erittäin asiallisen ja kiihkottoman ruoka-aiheisen kirjan. (olen tainnut juuttua tähän aihepiiriin perustavanlaatuisella lujuudella) Pollan Michael: Oikean ruuan puolesta.
Nautin tämän kirjan lukemisesta - ja kauhistelin amerikkalaista ruokakulttuuria.
Kirjan kirjoittaja tiivistää sanomansa viiteen sanaan: Syö ruokaa. Kohtuudella, mieluiten kasviksia."
(mahtoiko se mennä ihan noin, tarkistan vielä...)
Kirjassa ei ollut reseptejä, eikä ravintoympyröitä, kantavana ideana oli palata ruokakulttuurissa iso(iso)äitiemme aikaan - kohti prosessoimattomampia, puhtaampia, tuoreempia tuotteita ja palauttaa ruokailuun nautinto ja yhteisöllisyys.
Jälleen kerran pohdin sitäkin: vaikka miten mieluusti käyttäisin ekoreiluluomua ja alkuaineksista kokkailisin, tulee vastaan aina kaksi tekijää. Raha ja aika. Puolivalmisteet ovat liian helppoja ja nopeita - varsinkin kun nälkäänäkevä Pikkusisko alkaa roikkua lahkeessa. Ja ekoreiluluomu viisihenkiselle perheelle on turhan tuhti kustannuserä.
Sompailen edelleen jatkossakin jossain puhtaan ja prosessoidun välimaastossa.
Lohduttauduin sillä, ettei meidän ruokakaupassamme myydä hammastahnatuubiin pakattua purukuminmakuista jogurttia.
Ja vaikka myytäisiin, en sitä ostaisi.