...se kaikkein tärkein ja kaikkein suurimmalla huolellisuudella varjelemani työtiedosto taisi juuri vetäistä viimeisen henkäyksensä. Varakopio siitä on kuukauden takaa, joten ihan järisyttävästi ei ehkä leikkaamista ja liimaamista ole edessä, vaikka tiedostoa ei tämän aamun muodossa pystyttäisikään pelastamaan...mutta työ ei ymmärrettävästi etene ennen kuin nörttituki on vieraillut koneeni äärellä lausumassa muistosanoja.
Olen niin ällikällä lyöty, etten pysty edes panikoimaan.
En
pysty
edes
hermostumaan.

*

Isoveljen vanhempainilta oli sellaista peruskauraa. Paikalle luokkaan oli vaivautunut peräti viiden pojan edustaja - naperoita on luokassa kai kaksikymmentäviisi.
Homma meni yleiseksi jauhannaksi, ja jouduin liukenemaan itse paikalta jo puolen tunnin jälkeen vetämään vanhempainyhdistyksen vuosikokousta.
Päätin jo eilen aamulla: "tästä tulee hyvä päivä, kaikki menee hyvin", mutta siinä vaiheessa kun pääsin koulun ruokasaliin toteamaan läsnäolijoiden määrää, oli usko kovalla koetuksella. Ensisilmäyksellä näytti siltä, ettemme saa kasaan likimainkaan riittävää määrää pitääksemme henkitoreissaan olevan yhdistyksen edes nimellisesti toiminnassa.
Vähitellen ruokasaliin valui porukkaa, ja siinä vaiheessa kun oli aika päättää uuden johtokunnan kokoonpanosta, oli paikalla reilusti sääntöjen edellyttämä määrä - ja lisäksi vielä takataskussa lupaukset muutamasta puuhahenkilöstä.
Meillä on siis parin kituliaan vuoden jälkeen ihan oikeasti motivoitunut vanhempainyhdistys, jolla tuntui ideoita ja toimintahalua riittävän!
Hiphei ja hurraat sille! Laskin vielä kotona läsnäolijaluettelosta osallistujien määrää ja totesin, että tilanne on suorastaan järisyttävän loistava - ja sen jälkeen piehtaroinkin puolen yötä ylikierroksilla ja juhlatunnelmissa. Suunnittelin jo, että pystymme ehkä perustamaan varainhankinta- ja toimintatiimit erikseen - lievää suuruudenhulluutta ilmassa, kukaties.
Vieläkin hykerryttää.

*

Kenties tässä yleisessä nosteessa sellainen pikkuasia kuin kaikkein tärkein toimimaton tiedosto ei aiheuta niin suuria pelonväristyksiä kuin jossain toisessa mielentilassa?

**

edit pari tuntia myöhemmin:
*huokaus*
se kaikkein tärkein tiedosto toimii taas.
Olo on vähän vieras, jännittynyt ja tunnusteleva - pelkään vieläkin että tärkeät tiedot katoavat taivaan tuuliin.