viime yö meni muljatessa.
Kävin lukemassa ja venyttelemässä ja palasin taas muljaamaan (kiitos tästä ihanasta ja kuvaavasta sanasta muinaiselle, alkujaan raumalaiselle, opiskelukaverille!)
Kun vihdoin sain unenpäästä kiinni, olikin aika herätä.

Ihmiselämän hentoutta olen viime päivinä pohtinut: miten pienet asiat voivat sysätä elämän tyystin toisille urille - ja miten pitkä matka on suuresta epätoivosta kohti eheytymistä.
Toisinaan kuulee ihan liikaa liian surullisia tarinoita. Tosia tarinoita.

**

Tällä viikolla on liki joka ilta töitä.
Eilen rynnistin ylikierroksilla kotiin, kanavoin energiaani yhdessä kimuleiden kanssa leipomiseen ja sinne-tänne singahteluun. Kun naperot saatiin kellistettyä vaakatasoon, oli omakin oloni kuin mankelin läpi kulkenut.

Hyvää eilisessä oli se, että ehdin pikaisesti kaupoille: parit housut ja muutamia paitoja kahmin kainalooni, kävin sovittamassa yhdet kengät ja tänään olisi tarkoitus jatkaa vielä kierrosta hakemalla ne kengät ja kiitämällä sen jälkeen paita-, alusasu- ja sukkaosastoille.
Valtava musta säkki odottaa täytettä vaatekaappini ikiaikaisesta sisällöstä. Joko voin luopua yli kymmenen vuotta vanhoista vaatteista - vai onko niillä jo antiikkiarvoa?

**

Pohdimme hraHakkaraisen kanssa matkatavara-ongelmaa.
Salainen unelmani on matkustaa kevyesti, vain matkustamoon tulevan pakaasin kanssa. (olen vieläkin traumatisoitunut vuosikausia jatkuneesta varapaita- ja vaipparallista)
Valitettavasti nykyiset lentosäännöt rajoittavat hyviä aikeitani melkoisesti.
HraHakkarainen puolestaan traumatisoituu pelkästä ajatuksesta että joutuisi sijoittamaan minun tavaroitani hänen pakaasiinsa. Hyvänen aika sentään! Joku raja sentään sitoutumisellakin!
- se että olemme vuosikausia jakaneet pyykkikorin, sängyn ja kirjahyllyn ja saaneet aikaan kolme lasta ei todellakaan ole mikään peruste sille, että minä sijoittaisin tavaroitani hänen omaisuutensa joukkoon. Hän itse tosin perustelee kahta matkalaukkua runsailla tuliais(viini)ostoksilla, eikä millään tällaisella oudolla sitoutumiskammoisuuden myöhäisherännäisellä muodolla, jota minä puolestani perimmäiseksi syyksi arvelen.
no, toisaalta kun ajattelee viinejä, oliiviöljyjä ja kaikkia niitä asioita joita lapset ovat tuliaisiksi toivoneet (mm. jäätelöä) voi kaksi matkalaukkua ruumassa olla ihan minimi.

**

njää-njää-njää, mua väsyttää-tää-tää.