hraHakkarainen telefoneerasi eilen iltapäivällä matkatoimistosta. Olivat varanneet lentoliput parin viikon päähän. Se on virallista: lähden siipeilemään hraHakkaraisen työmatkalle.
Olen edustusvaimo!
Vähän potutti se että alkuperäisistä suunnitelmista poiketen lähdemme lentoon vasta pääkaupungista. Olimme hiukan haaveilleet lentelystä tyylikkäästi heti kotiovelta. Ei muuten, mutta kotimatka on kurja: pitäisi olla kotona niin pian.

**

Miten tutustutaan uuteen ihmiseen?
HraHakkaraisen kollega - joka siis on lähdössä tälle seikkailulle hänkin - tutustui minuun eilen puhelimitse.
Mitä sanotaan ensimmäiseksi vieraalle ihmiselle puhelimessa?
Hei?
Mukava tutustua? Kiva kuulla ääntäsi? Taidetaan lähteä samalle matkalle?
Eipä hyvinkään.
"Meidän täytyy sit sopia vaatteista!"

Tämänkö ihmisen kanssa minun on istuttava tuntikausia samassa rivissä lentokoneissa matkalla poikki Euroopan?
Tsuff! sinne katosivat joutilaat kuvitelmani katukahviloista, sergioista, latteista ja isosta kasasta hömppäpokkareita. Tsuff -sinne katosivat myös kuvitelmani verkkaisista kävelyretkistä, tuliaisten hypistelystä, semi-pseudo-romantillisista viini-pizzahetkistä jossain raunioiden varjoissa kahden hraH:n kanssa.
Edessäni aukeaa viikon mittainen seurustelu- ja edustussääntöjen miinoittama kujanne jakkupukuineen ja polvipituisine hamosineen. Yhdessä tämän ihmispyörremyrskyn kanssa.

Olisi nyt edes aloittanut sen keskustelun sanomalla Hei!

**

Tytöt vääntävät jo valmiiksi pientä itkua asiasta.
Ei ole helppoa.

**

Viikonloppuna juhlittiin sukulaispiirissä Pikkusiskoa.
Tytöt leipoivat yhdessä persikoosipiirakan.
Isosisko meinasi tulla ihan hirvittävän kateelliseksi Pikkusiskon lahjoista.
Pikkusisko meinasi olla sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt aamulla saada vielä uusi lahja meiltä.

**

Olen epänormaalin hyvällä tuulella. Outo tunne. Olen oikein maistellut sitä.