vihdoinkin. Loma nimittäin.

Kumman äkkiä sitä solahtaa takaisin vanhoihin tuttuihin kotiäitikuvioihin. HraHakkarainen lähti tenttiin, minä jäin kauhukolmikon kanssa kotiin. Uhkasivat järjestää mielenosoituksen, jos eivät saa katsoa telkkaria. Eivät saaneet. Eivät järjestäneet.

Keräsin sängyistä lakanat - lapset saivat eilen illalla ällin vaihtaa sänkyjä: Isoveli nukkui kippuralla Pikkusiskon sängyssä - ja jatkoin pakottamalla ankraan, joskin melko ylimalkaiseen lastenhuoneen järjestelyyn. Raivasimme keskilattialle leikkitilaa ja päätin hankkiutua eroon sekä lastenhuoneessa että meidän makkarissa olevista nojatuoleista. Sitkeästi niitä on varjeltu, kannettu asunnosta toiseen. Mutta voin vannoa ja vakuuttaa että ainakaan kolmeen vuoteen kumpikaan tuoli ei ole ollut siinä käytössä jossa kelpo nojatuolin olisi kuulunut olla. Pois siis sellaiset! Kun vielä tietäis, mihin.

Päätin että siivous-raivaus saa yleisen ja yhtäläisen mielenterveyden nimissä kestää korkeintaan yhden lastenlevyn verran: pyysin lapsia itse valitsemaan taustamusiikin. Huone tuli siedettävään järjestykseen. Ei hyvään, ei sinnepäinkään, mutta siedettävään. Riittävään. Ja samalla suunnittelin kavaluuksia: joskus syksyllä kyllä menen sinne salaa ison laatikon tai säkin kanssa ja humpsautan kadoksiin kaikki ne lelut, joilla kukaan ei leiki. Ja päätin että nyt  loppui ylenpalttinen säilöminen muutenkin. Mitä sitä säästelemään roinaa, jota ei ole vuosikausiin käytetty. Kiertoon vain.

Olen luultavasti maailman huonoin ihminen pistämään tavaraa pois. Ihan kuin olisin joku pula-ajan kasvatti. Jos kuitenkin joskus tarvitsisi sitä tätä ja tuota.
Raivauksen jälkeen raivasin nuorison hetkeksi pihalle mellastamaan, ja sitten tuttuakin tutumpaa koto-oleilun tapaa noudattaen lounaalle, koneiden käynnistelyyn (tiski- ja pyykki-), vapaaseen leikkiin ja nyt viimein päivälepoon.

Pikkusisko kuorsaa nykyään. Angiinan jälkeen ovat risat ilmeisesti kasvaneet (hui ja kauh! Mitähän siitä syksyllä vielä seuraa!). Sain siis mehukkaasti - ja oikein sellaisella perinteisellä krooh-pyyh -aksentilla - kuorsaavan kimulin kainalooni. Melkein torkahdin.

Pitäisi vielä hinata ahterinsa ylös ja leivänleivontaan.

Huomenna suunnistamme tänne. Kuten aina.
Pikkusiskosta ainakin on tosi kiva lähteä "Mammalaan."

**
Mitäs vielä?
Haluaisin hankkiutua eroon vanhoista uuniastioista. Tilalle sellaisia pyrex-vuokia, eri kokoja ja näköjä. Ja piirakkavuoan tarvitsen toisen, vähän nykyistä pienemmän.
Hirvittävä sisustusmania taas vaihteeksi.
HraHakkarainen väittää, että olen mustalaissielu, aina pitää olla muutostila käynnissä.
Ehkä siinä on vähän perääkin: meinasin saada kriisin kun tajusin että minä, kaikkien akateemisten työttömien ja aliarvostettujen pätkätyöläisten keulakuva, olen ollut työsuhteessa jo vuoden. Ja toinen vuosi alkaa, samassa paikassa. Hui ja kauh! Kyllä jotain täytyy muuttua, ettei ihan uraudu.

683456.jpg