verstaalla taasen, arki on virallisesti alkanut.

Isosiskon siirtymä uuteen kouluun on sujunut ainakin sata kertaa paremmin kuin olin osannut ennakoida.
Kyllä, bussimatka on pitkä ja jännittävä.
Kyllä, päivät ovat pitkiä, ja ihan hirveästi jännitti sekä tytärtä että äitiä.
Mutta ei, ei yhtään sekohepulia! Tyttö on kasvamassa isoksi!
Isoveli aloitti koulunsa omaan lunkiin tapaansa ja Pikkusisko on solahtanut eskariryhmäänsä vaivattomasti.

**

Yhtä kyllä toivon: että olisin enemmän oman isäni kaltainen.
Erityisesti koulukirjojenpäällystysasioissa. Nimenomaan siinä asiassa.
Muistan että ekaluokalla vielä kirjoissani oli perinteiset hyllypaperipäälliset, liekö niin, että kontaktimuovi olisi rantautunut maakuntiin joskus kasareiden alussa?
Joka tapauksessa ne hyllypaperipäälliset repeilivät repussa jo puolivälissä lukukautta.
Tokaluokalla kirjani paperoitiin, tai siis jo kontaktoitiin, hienolla värillisellä kontaktimuovilla. Oli punaista ja vihreää. Muistan kuinka äiti ja isä niitä päällystelivät keittiönpöydän ääressä: sakset ja viivottimet pöydällä. Muistan että kulmien ja taitteiden leikkaamiseen oli isällä ihan joku oma systeeminsä, jolla kirjat saatiin tosi hyviksi.
Se värillinen kontaktikaan ei ollut kovin hyvää, se jotenkin venyi ja vanui käytössä ja siihen sai liian helposti puhkottua reikiä.
Kolmannesta eteenpäin kirjojen kansissa on ollut sitä ihan tavallista kontaktia, paitsi sitten kun jossain vaiheessa rupesin itse huolehtimaan kirjoistani. Venäjän kirjan kansina ainakin minulla oli Stan Laurel-juliste.
Pohdin, olisiko Isoveljen open huumori kestänyt, jos olisin päällystänyt Isoveljen matikanvihon Akuankan kansilehdellä. Sellainen kun löytyi irrallaan kuljeksimasta ja oli täsmälleen matikanvihon kokoa.