*huokaus*
Isoveli tuntemattomassa taudissa, kuume käväisi eilen liki neljässäkympissä (en ihan usko mummin vanhaa mittaria). Onneksi on isovanhemmat! Ja vieläpä lähellä.
Koto kaaoksessa.
Remppaheput taas vaihteeksi kateissa.
Ensi viikolla lähijakso opiskeluissa.
*huokaus*

Kävimme eilen pikaisella iltakävelyllä hraHakkaraisen kanssa ja ajauduimme eksistentiaaliväittelyyn siitä, mikä on paras kuukausi.
Minusta elokuu.
Elokuu on niin täyteläinen ja syvä, kypsä.
Yöt ovat pimeitä. Aamut raikkaita. Päiviin riittää vielä kesän vahvaa lämpöä.
Vihreä on tummaa, sen varjot suojaavat. Värit ovat valosta ja lämmöstä kirkkaita, tori houkuttelee ostamaan ja syömään. Illat ovat pitkiä ja valoisia.
Miten kukaan voisi olla rakastamatta elokuuta?
Se on kuin pehmeä punaviini.
Tai kuin sellainen aikuinen nainen, joka minusta vielä joskus tulee. (sitten kun lakkaan tempoilemasta)

HraHakkaraisen mielestä paras oli maaliskuu.
Kevät soi ja virtaa ja on lakkaamattomassa muutoksessa, kaikkialla helisee ja sykkii.
On kevätkin ihanaa aikaa.
Mutta elokuu! Se on aistillista.

HraHakkaraiseen iski lievä suuruudenhulluus. Koska Suomi on todistettavasti maailman paras maa ja hänen työpaikkansa todistettavasti yksi Suomen parhaista lajissaan, sen täytyy tarkoittaa sitä, että hän on lajissaan maailman paras työntekijä.
Nähdäkseni se tekee minusta maailman parhaan vaimon.
Tiesittekö, että vaatimattomuus on pahe.