täällä sitä taas rönötetään, kaffekuppi toisessa kädessä ja leipä hampaiden välissä!
Huolestuttavissa määrin on jatkunut sekä hyvä tuuleni että ahkeran, motivoituneen ja tunnollisen työntekijän flow:ni. Sain jopa väsättyä valmiiksi hakemuksen siihen koulutukseen, jonka herrakerho on minulle luvannut.
Pahinta oli, kun piti kirjoittaa itse itsellensä puoltolause herrakerhon nimissä.
Paperit odottavat nyt enää allekirjoitusta ja postitusta, sitten alkaa jännittäminen: kuulunko onnellisiin valittuihin, vai jäänkö rannalle ruikuttamaan?

*

Pitäisiköhän keksaista jokin ylevä ja loistelias teema josta voisin polkaista päivän polkan?

Pohdiskelin syksyä: pitäisi selkeästi aloittaa uusi harrastus. Kauan odottamani työväenopiston esite suikahti eilen postiluukkuuni ja ryhdyin kurssivalintaan.
Loppusuoralla ovat mm.
Saamelaisen pororummun tekokurssi ja saamenkielen kurssi - voisin ruveta elämäntapasaamelaiseksi
Viulunrakennus - jos joku lapsista innostuisi soittamaan, tulisi aika halvaksi. Tai voisin väkertää siskolle stradivaarin.
Kaappikellon rakennuskurssi - taitaa kuitenkin tulla halvemmaksi ostaa se kaappikello itse.
Elävän mallin piirustus - ei muuten mutta oppaassa sanottiin, että kurssilla keskitytään vartalon plastisuuteen. Se kuulosti jännältä.
Laulanta tai karaokelaulanta - voisi olla aika rentouttavaa.
Harkitsin myös sekunnin sadasosan etnotanssikurssia, mutta totesin että sen taidan jättää suosiolla väliin. Tanssi ilmaisutaiteena ei ole järkevä valinta meikäläisen koordinaatiolla. Aika usein vasen jalkani ei ole kuullut juttuakaan, että sillä on kaveri jossain lähituntumassa, ja vieläpä sellainen kaveri jonka kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä. Ja jos käsketään nostaa ylös toinen käsi, nousevat minulla aina molemmat.

...taitaa muuten olla vikaa kuuloelimissäkin: puhuin juuri puhelimessa ainakin viisi minuuttia jonkun ihmisen kanssa, ennen kuin tajusin, kenen kanssa puhun.
Tutun.
Vaikka luulin että kyseessä on työjuttu.

Kaikesta päätellen täytyy selata kurssiesite uudelleen läpi. Kurssivalintani eivät taida olla omiaan henkilölle, jonka kädentaidot parhaimmillaankin yltävät juuri ja juuri tietokoneen näppäimistön käsittelyyn kolmella sormella.
Enkä osaa piirtääkään muuta kuin tikku-ukkoja. Mutta kunniakseni on sentään sanottava, että ne ovat koko lailla oikean näköisiä.
Siis ne muistuttavat melko hyvin tikku-ukkoja.
Luulen että arvostelukyvyssäni on pientä hiomisen varaa.

**

ja sitten vielä se eilen lupaamani kuvarapsu siitä, mitä olen viikonloppuna nähnyt.
En muuten ole fani.  Mutta pakkohan sitä oli kuva ottaa, kun pääsin melkein kosketusetäisyydelle. 1834937.jpg