nopeahuoli kulki tänään kovin vaivalloisesti ja tahmeasti. Ihan kuin olisivat jalat sementtiä tai pyörästä kumi puhki.
Mielenkiintoista, miten tuossa pyöräillessä ajatus vaeltaa, tekstiä syntyy sinne ja tänne(kin), vaan kun pääsee koneen viereen ja on sopiva hetki, ei päätteelle ilmesty mitään. Peräänkuulutan edelleen sitä piuhaa, jonka voisin kytkeä korvasta keskusyksikköön ja ladata kaikki harhapolut koneelle suoraan!
Tämä päivä menee harjoittelun /kurssin loppumiseen liittyviä asioita viimeistellessä. Huomenna on lasten kevätjuhla ja sen jälkeen kurssin päättäjäiset - eli juhlapäivä. Keskiviikkona matkustelen kuuntelemaan siskon musisointia keskemmälle Suomea ja torstaina sitten tulen tekemään ensimmäiset viralliset työtunnit. Käyn läpi kesän kerran viikossa nakuttelemassa numeroita ja kerään tunteja varastoon syksyä, koulun alkua ja sen sellaisia episodeja varten.

**

Isosisko pyöräili eilen! Pyöräily on ollut Isosiskolle jo ainakin yli vuoden ihana haluttava ja itkettävä asia. Apupyörillä pyöräily sujui niin tahmeasti ja itkuisesti että viime vuonna loppukesästä napattiin apparit pois ja aloitettiin itkuinen harjoittelu ilman niitä. Ja tänä keväänä aloitettiin harjoittelu oikeastaan ihan alusta. Isosisko on kaiken elämässään oppinut itkemällä ja kiukuttelemalla - kävelemisestä alkaen. Hammasta purren ja rohkaisevia kommentteja pursuten ollaan monena hyväsäisenä viikonlopun iltapäivänä hakeuduttu kotilähiön leveimmälle pyörätienpätkälle ja hinuttu sitä edestakaisin, turhautumisraivohuutoa päästelevää pikkutyttöä lohdutellen. Matkat ovat kasvaneet ja taidot samoin. Pyörä lähtee jo liikkeelle hienosti itse potkaisten ja jarrutuskin onnistuu ideaaliolosuhteissa. Eilen iltapäivällä päätimme lähteä ensimmäiselle tämän kevään koko perheen pyöräretkelle, lapset itse halusivat isoisovanhempien luo. Pari kilometriä siivu, lienee matka.
Alkumatkan Isosisko meni luottavaisesti ja napakasti, loppumatkasta iski joko väsymys tai epäusko ja itku silmässä tahkottiin loppuun asti. Kotimatka kääntäen: alkumatka oli takkuinen ja kiemurainen, loppumatka rautatiesillan jälkeen mallikkaasti kuin pyöräkoulun priimusoppilaan mallisuorituksena. Homma alkoi sujua, kun älysin pitää suuni kiinni, enkä huudellut rohkaisevia kommentteja (jotka aikoinaan olivat Isoveljelle tositärkeät).
Kovin vilkkaille teille ei kimulin kanssa vielä lähdetä, mutta hieno alku kuitenkin!

**

Miten voi olla, että kotona ennen lähtöä takamus näyttää mallikkaalta ja kintut hoikilta, mutta pyöräilymatkan aikana ne paisuvat ja löllistyvät ja muuttuvat muodottomiksi? Sievä peppu muuttuu ahteriksi tai ehkä jopa peräksi, ja reidet laardiläjiksi? Miten voi kotona olla niin vikaan heijastava peili? Miksi halusin kikkailla, miksi laitoin nämä hasardihousut jalkaan, miksen pysynyt tutuissa ja turvallisissa vermeissä?

**

-myöhemmin-
Harjoitteluun liittyvät paperiasiat on hoidettu, pari numeronnakuttelua vielä tehtävänä, sen jälkeen alkaa kesä. Tällainen vajaa päivä tänään.Verstaalle tulen seuraavaksi torstaina.
Nautiskelin herkkueväät ja päätin viedä itseni kahville kesän kunniaksi.

vielä myöhemmin
Tää lähtee nyt kotiin. Tai oikeastaan kahville, kampaajalle ja sitten kotiin.
Soonkesäny!