Tein listan.
Kirjasin ylös kaikki tärkeät ihmiset, heille jo hankitut lahjat ja laitoin vielä avoimiin kohtiin isot lokerot.
Arvaatte varmaan, kumpia oli enemmän?
Huolestuttavaa oli se, että Pikkusiskon nimen kohdalla oli tosi monta tyhjää laatikkoa.
Minulla on periaatepäätös: jokainen oma lapsi saa lelun, vaatteen ja kirjan. (käytännössä tietysti leluJA, vaatteITA ja kirjOJA, sekä sälää ja roipetta) Pikkusiskolta puuttuu kaikki sälä ja roipe, Isosiskolta kirja(t).
Huolestuttavaa oli myös se, että aivokoppani on aivan tyhjä lahjahankinnan osalta. Kaikki ne hyvät ideat, jotka keksin joskus heinäkuussa, ja joita en viitsinyt kirjoittaa muistiin, koska ne ovat niin hyviä että muistan ne varmasti, ovat luonnollisesti
unohtuneet.
Olin myös päättänyt että lapset saavat värikyniä.
Olen ilmeisesti päättänyt niin melko monta kertaa, sillä salaisista tonttuvarastoistani löytyi punttukaupalla erilaisia värikyniä.

Siivouksesta en viitsinyt ryhtyä listaa värkkäämään, sillä sen jälkeen kun Isosisko sairasteli ja olin kovastipaljon ahkera, en ole tehnyt mitään asian eteen. Paitsi ollut poissa kotoa kokouksissa ja konserteissa.
Kun ei asiaintilaa ole havaitsemassa, ei myöskään tarvitse sen eteen reuhtoa.

Tänään pitäisi aloittaa piparitouhut, pohdin vielä puuhastelenko taikinan itse vai ostanko pakaste-sellaista. Piparintuoksu on ihanan jouluinen ja samalla niin kovasti jokapaikkaan tunkeutuva.

Eilinen konsertti oli hyvähkö, mitä nyt solisti veteli vähän omiaan. Merkillistä että suuria, rutinoituneitakin taiteilijoita voi hermostuttaa niin paljon, että mopo kertakaikkiaan lähtee keulimaan - tai laahaa monta tahtia perässä. 

*

Lukeilla A.J Jacobsin Raamatullinen vuosi.
Hylkäsin Monty Pythonit toistaiseksi liian paperinmakuisina, ja uppouduin tähän lähtökohdiltaan hitusen verran sekopäiseen kirjaan.
Tämä herra A.J on uskonnottomissa kotioloissa kasvanut jotain-sinnepäin-juutalainen, jolla ilmeisesti on taipumus kahmia itselleen outoja projekteja. Tämän kirjan projektina hänellä on elää vuoden ajan tiukan täsmällisesti Raamatun sääntöjä ja ohjeita noudattaen. Ensimmäiset 8 kk hän aikoo elää vanhatestamentillisesti, juutalaisen perimänsä vuoksi, ja viimeiset 4 kk tutustua uuden testamentin sääntöihin.
Tätä kautta hän toivoo ymmärtävänsä juutalaiskristillisten uskontojen olemusta ja Raamatun merkitystä.
Letkeää ja hyväntuulista luettavaa.
Vaikka kirjan sävy on pinnalta katsoen humoristinen, on sen pohjavire kuitenkin vakava: kirjoittaja ottaa projektinsa tosissaan, hän pyrkii ymmärtämään Raamattuun tukeutuvia uskontokuntia, ja sitä miksi ja miten Raamattua tulkitaan ja miten sen ohjeisiin ja sääntöihin suhtaudutaan. Jacobs yrittää tosissaan edes hetken ajatella kuten kreationistit, hän puhuu jehovantodistajan väsyneeksi - ja yrittää kivittää avionrikkojan.
Suosittelen!

*

tätä napsutellessani UPM lähti joululomalleen.
Kohta lähden minäkin täyttämään lahjalistani aukkopaikkoja. Verstas hiljenee: ensi viikolla päivystän ja naksuttelen, sitten onkin jo joulu. Tai ainakin loma.