ihan tavallinen viikonloppu. Vai oliko?
Lauantaina hraHakkarainen oli töissä. Me lasten kanssa yritimme kuluttaa sadepäivää.Isoveli teki smurffilimusta ja liivatteesta aivolimaa, joka hytisi asiaankuuluvasti. Lapset maistelivat sitä epäillen. HraHakkarainen kotiuduttuaan kieltäytyi edes katsomasta sitä: hän ei halua olla missään tekemisissä sellaisten ruokien kanssa, jotka alkavat vapista kun kohtaavat hänen ammottavan kitansa.
Raivasimme lastenhuonetta ja pidin lapsille vakavan ja asiallisen puhuttelun sänkyvaatteista, lattiasta ja aikuistumaanpäin olevasta kissasta, joka kohta alkaa merkkailla.
Noin kolme minuuttia puhuttelun jälkeen kaikki sängyissä oleva pehmoinen oli kiskottu lattioille. Huolestuin melko pitkäksi aikaa lasteni kuullunymmärtämiskyvyistä.
Isoveli lähti ex tempore kummisetänsä kanssa teatteriin. Kimulit istuivat katsomaan Peppi Pitkätossua. Minä pelasin palapeliä.
Isoveli, kummisetänsä ja hraHakkarainen kotiutuivat liki yhtä aikaa. Minä pelasin palapeliä edelleen.

Sunnuntaina oli isänpäivä. Heti aamusta tasaiseen tahtiin kävi joku pikkupää ovella kurkkimassa ja kysymässä "joko?". Kahdeksan nurkilla luovutin ja tönin hraHakkaraisen hereille. Hetkessä sänky oli täynnä lapsia, kortteja, paketteja ja kissaa joka kuvitteli että lahjukset, tai ainakin niihin kauniisti kiedotut narut kuuluivat sille.
Päivemmällä kävimme hyväntekeväisyyslounaalla, josta lapset ilmoittivat menevänsä mummin luo. Mummille se sopi. Iltapäivä kului siellä.

Isoveli teki läksyjään täydet kolme päivää.
HraHakkarainen, anoppini ja äitikultani ovat liittoutuneet: minut pakotetaan syömään omega3:a. En tiedä miksi, mutta se on kuulemma hyväksi. Hikkaan ja röyhtäilen kalanmaksaöljyn makuisia ryöpsähdyksiä. Ei auta, vaikka omega on kauniissa kapselimuodossa. Koko aamun on tuntunut siltä, että kurkussani ui silakka.

1055327.jpg